Jokainen varmasti tietää tai on kuullut käsihygienian tärkeydestä kun on kyse tautien leviämisen ehkäisystä. Iholla elää lukuisia pieneliöitä eli mikrobeja: bakteereita, viruksia, sienikasvustoa ja alkueliöitä, jotka ovat osa ihon normaalikasvustoa. Kädet ovat suurin ristikontaminaation välittäjä ja siksi käsihygieniaan on syytä suhtautua asiaankuuluvalla huolella. Tatuoimisen aikana asiakkaan iho rikkoontuu, jolloin vieraiden mikrobien pääsy kudokseen ja infektioriski kasvaa.
Huolelliseen käsinpesuun tarvitaan vettä ja saippuaa. Kostutettuihin käsiin tulisi hieroa riittävä määrä saippuaa 20 sekunnin ajan huomioiden kämmenet, kämmenselät, sormet ja niiden välit sekä kynnet ja niiden aluset. Kädet tulisi pestä kyynärpäihin asti eikä kelloja tai koruja tulisi olla. Huolellisen käsienpesun viimeistelee desinfiointiaine, jota hierotaan käsiin asianmukainen määrä sen ajan kuin desinfiointiaineen kuivuminen vaatii. Käsiä tulisi pestä riittävän usein. Kädet voivat olla likaiset ilman näkyvääkin likaa. Rahan käsittely likaa kädet, samoin kännykän. Vessakäynnin jälkeisestä käsipesusta toivottavasti ketään ei tarvitse huomauttaa.
Käsihygienian ylläpidossa on yksi huomion arvoinen asia -kynnet. Rakennekynnet ovat yleistyneet 2000-luvun alusta asti. Terveydenhoitoalalla aiheesta on tehty tutkimuksia ja viime vuosien koronapandemian takia asia on noussut uudelleen pinnalle. Siinä missä pitkät luonnonkynnetkin, on varsinkin rakennekynnet ongelmalliset käsihygienian ylläpidossa. Pitkät kynnet hankaloittavat tehokasta puhdistusta varsinkin kynnenalusten osalta ja sen lisäksi rakennekynnet mahdollistavat enemmän koloja mikrobeille kasvualustaksi. Pitkät kynnet aiheuttavat myös enemmän suojahanskojen rikkoutumista. Terveydenalan henkilöstölle tehdyissä tutkimuksissa rakennekynsistä on löytynyt mm. hepatiitti B:tä ja C:tä, hiivaa, kokkibakteereita ja E.colia käsienpesusta huolimatta. Suositus on, että tatuointityössä kynnen kasvu saisi olla maksimissaan 3mm. Rakennekynsiä tulisi välttää. Ehyt kynsilakkakerros ei testauksessa ole osoittautunut ongelmalliseksi, mutta kynsilakka tulisi poistaa pienestäkin säröstä tai kulumasta.
Käsihygieniaa on tärkeää myös asiakkaan ylläpitää tatuoinnin jälkihoidossa. Tatuointiin tulee suhtautua kuin avohaavaan, joka on altis tulehduksille ja vierasperäisille mikrobeille.
Luin jokin aika sitten Amerikan puolella suoritetusta tutkielmasta, jossa käytiin läpi tatuoinnin jälkihoito-ohjeita ja kuinka useassa niissä muistutettiin asiakasta käsihygieniasta. Luku oli hälyttävän pieni, reilun 10% luokkaa muistaakseni. Tästä kiinnostuneena tutustuin n. 150 suomalaisen tatuointistudion julkaisemiin hoito-ohjeisiin. Käsitykseni suomalaisesta hygieniantasosta on aina ollut korkealla. Hoito-ohjeet oli satunnaisesti valittu niin isommilta kuin pienemmiltäkin studioilta ympäri Suomea. Hieman paremmin meillä meni, mutta vain n. 30% hoito-ohjeista muistutti käsihygienian tärkeydestä. Vain alle kymmenen lukemastani hoito-ohjeesta ohjeisti selkeästi heti alussa pesemään kädet aina ennen tuoretta tatuointia käsitellessä. Kolmessa ohjeessa maininta puhtaista käsistä oli tekstin keskelle niin, että huolimattomalla lukemisella olisi koko asia voinut jäädä rekisteröimättä.
Luotetaanko asiakkaan kykyyn pestä käsiä sen verran, ettei ole koettu tarpeelliseksi asiasta erikseen muistuttaa vai eikö asiaan muuten vain ole kiinnitetty huomiota? Käsihygieniaan perehtymätön ei välittämättä osaa ottaa kaikkia asioita huomioon ja varsinkin ensimmäisiä tatuointejaan ottava asiakas saattaa alussa olla vielä niin innoissaan uudesta tatuoinnista sekä adrenaliinin vaikutuksen alaisena, ettei kaikki tieto, niin kirjallinen kuin suullinenkaan, heti tule täysin sisäistettyä. Hoito-ohjeet ovat monesti myös hyvin pitkiä. Tämän takia olisi suositeltavaa korostaa hyvän käsihygienian tärkeyttä selkeästi heti ohjeiden alussa.
