Tuore tatuointi ja saunominen

Mitä ihossa tapahtuu ja miksi kannattaa malttaa

Olipa sitten mökkikausi kuumimmillaan tai tuleva yksittäinen juhla, johon sauna kuuluu – kuten juhannus tai joulu – yksi yleisimmistä kysymyksistä tatuoinnin jälkeen on: “Milloin saan mennä saunaan?”

Eikä ihme – me suomalaiset olemme saunakansaa, ja monelle jo viikonkin tauko löylyistä tuntuu pitkältä ajalta odottaa. Koska tämä kysymys nousee esiin kerta toisensa jälkeen, tässä katsaus siihen, mitä ihossa tapahtuu tatuoinnin jälkeen ja miksi saunan lämpö, kosteus ja tuore tatuointi eivät aina ole hyvä yhdistelmä.

Tatuointi on haava – hieno ja suunniteltu, mutta haava silti

Tatuoinnissa ihon pintakerroksen läpi viedään mustetta dermikseen tuhansilla neulanpistoilla. Jokainen pisto on pieni vaurio, ja yhdessä ne muodostavat avoimen haavan, joka tarvitsee aikaa ja rauhaa parantuakseen.

Heti tatuoinnin jälkeen keho reagoi käynnistämällä tulehdusreaktion:

  • Verisuonet laajenevat (vasodilataatio), jotta alueelle saadaan enemmän verta ja puolustussoluja.
  • Kudoksista vapautuu histamiinia, prostaglandiineja ja typpioksidia, jotka lisäävät verisuonten läpäisevyyttä, herkistävät kipu- ja lämpötuntemusta sekä tukevat puolustusreaktiota.
  • Verenkierron vilkastuminen aiheuttaa punoitusta ja kuumotusta haavan ympärillä.

Ruven muodostuminen ja tulehdusvaihe

Paranemisen alkuvaiheessa (1–3 vrk) veri ja kudosneste muodostavat haavapinnalle hyytymän, joka kuivuu suojaksi. Tämä “rupi” tai ohut kalvo on haavan ensimmäinen mekaaninen kilpi.

  • Kevyessä työssä rupi voi olla lähes huomaamaton kalvo.
  • Jos mustetta ja kudosnestettä on noussut pintaan enemmän, rupi voi olla paksumpi ja samea.

Tässä vaiheessa puolustussolut – mm. neutrofiilit ja makrofagit – puhdistavat vaurioaluetta ja estävät mikrobien pääsyn kudokseen.

Proliferaatiovaihe – uuden kudoksen rakentaminen

Noin 4.–14. vuorokauden kohdalla alkaa proliferaatiovaihe, jolloin varsinainen kudoskorjaus etenee:

  • Fibroblastit rakentavat kollageenirunkoa dermikseen. Tatuointimuste jää pääosin makrofagien ja fibroblastien sisään, mikä tekee väristä pysyvän.
  • Uusia verisuonia kasvaa alueelle (angiogeneesi).
  • Ihon pintaan muodostuu uusi epiteelikerros (epitelisaatio). Kun pinta sulkeutuu, iho alkaa kuoriutua ja hilseillä, ja värit kirkastuvat.

Miksi saunominen ei sovi tähän vaiheeseen?

  1. Heti tatuoimisen jälkeen (0-24h)
  • Sauna lisää verenkiertoa ja turvotusta, mikä voi pahentaa vuotoa ja työntää mustetta ulos.
  • Hautuva kosteus ja hiki tarjoavat bakteereille ihanteellisen kasvualustan.

2. Tulehdusvaihe (1–3 vrk)

  • Saunan kosteus pehmittää suojakalvoa tai rupea, joka voi irrota liian aikaisin → infektioriski kasvaa ja mustetta pääsee poistumaan tatuoidulkta alueelta.
  • Lämpö voimistaa vasodilataatiota ja lisää punoitusta, kirvelyä ja turvotusta.

3. Proliferaatiovaiheen alku (4.–14. vrk)

  • Uusi iho on ohut ja hauras. Liika kosteus voi pehmentää ja rikkoa sen, jolloin mustetta voi lähteä mukana.

Tartuntariski: yhteissaunat ja -suihkut ovat mikrobien ja sienien juhlapöytiä.

Milloin saunaan voi mennä?

Yleissääntönä: odota tatuoinnin koosta ja sijainnista riippuen 1–2 viikkoa, kunnes:

  • Tatuointi ei ole enää arka, kipeä tai punoittava.
  • Iho on kuoriutunut kokonaan eikä siinä ole enää rupea.
  • Alue näyttää ja tuntuu parantuneelta.

Jos epäröit, kysy neuvoa tatuoijaltasi.

WCTP2025 Rooma

Matkassa Roomassa – mitä opin WCTP 2025 -kongressissa?

Kuva WCTP 2025 -konferenssin lavalta Roomassa. Näytöllä näkyy tapahtuman logo ja teksti ‘7th World Congress of Tattoo and Pigment Research’, sekä sponsorien logot.

ESTP (The European Society of Tattoo and Pigment Research) järjesti 7. kansainvälisen kongressin WCTP:n (The Worls Congress of Tattoo and Pigment Research) 7.–9. toukokuuta 2025 Roomassa, Italiassa. Kongressi kokosi yhteen tutkijoita, lääketieteen ammattilaisia, tatuointi- ja kestopigmentointitaiteilijoita sekä muita alan asiantuntijoita keskustelemaan tatuointialan ajankohtaisista aiheista ja tutkimuksista.

Kongressin pääteemat:

  • Tatuointiin liittyvät allergiat & immunotoksikologia
  • Laserpoisto & sen komplikaatiot
  • Tatuointimusteen toksikologia, biodistribuutio ja tutkimus (in vitro / in vivo)
  • Musteiden kemiallinen analyysi & markkinavalvonta
  • Valmistajien säädöstenmukaisuus & REACH
  • Epidemiologia ja kliiniset näkökulmat tatuointikomplikaatioihin
  • Kestopigmentoinnin psykologia & tekninen toteutus
  • Tatuointi- & hygieniakoulutus
  • Arkeologinen näkökulma tatuointihistoriaan

Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.

T-solutestit allergioiden tunnistamiseen?

Dr. Katkerina Siewert esitteli tutkimuksen, jossa pysyvien tatuointien pigmenttiallergioita testattiin T-solujen avulla – ilman iholle tehtävää altistusta. Tämä voi tulevaisuudessa tarjota täsmällisemmän ja turvallisemman tavan selvittää musteisiin liittyviä allergioita.

Popcorn-ilmiö ja laserpoiston uudet tuulet

Jos olet joskus nähnyt laserilla poistettua tatuointia, olet ehkä huomannut nopeasti turvonneet, vaaleat rakkulat – ns. popcorn-ilmiön. Giuseppe Scarcella kertoi, miten akustiset shokkiaallot voivat hajottaa tätä ilmiötä, jolloin samaa aluetta voidaan käsitellä heti uudelleen. Lopputuloksena voi olla nopeampi poistoprosessi.

Tatuoinnit, melanooma ja lymfooma – mitä tutkimukset kertovat?

Viime vuosina on käynnistetty useita laajoja tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään, onko tatuoinneilla yhteyttä melanooman eli ihosyövän riskiin. Tuoreimmat tulokset eri puolilta maailmaa – Alankomaista, Yhdysvalloista ja Ranskasta – tarjoavat tärkeää, rauhoittavaa tietoa.

Hollannin valtakunnallinen rekisteritutkimus:

Joey Karregatin esittelemä tutkimus on ensimmäinen laaja epidemiologinen tarkastelu tatuointiin liittyvistä melanoomatapauksista. Aineisto kattoi vuodet 1991–2023 ja perustui PALGA-rekisterin tietoihin.

  • Tutkimusjakson aikana tatuointien suosio kasvoi voimakkaasti, mutta tatuointiin yhdistettyjä melanoomia raportoitiin vain 94 tapausta, eli 0,07 % kaikista melanoomista.
  • Ilmaantuvuus pysyi matalana koko seurannan ajan, eikä syysuhdetta tatuointien ja melanooman välillä havaittu.
  • Huomionarvoista oli, että tatuointi voi joskus peittää melanooman, mikä voi viivästyttää sen tunnistamista (”camouflaging effect”).

Utahin väestötutkimus:

Rachel McCarty esitteli Yhdysvalloissa tehdyn tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa verrattiin melanoomatapauksia ja terveitä kontrollihenkilöitä. Tuloksissa havaittiin mielenkiintoinen ilmiö:

  • Pieni tatuointialtistus saattoi liittyä lievästi kohonneeseen riskiin, kun taas laajempi tatuointialtistus (useita suuria tatuointeja) näytti liittyvän alentuneeseen riskiin.
  • Mahdollisiksi selityksiksi esitettiin käyttäytymistekijöitä (esim. parempi UV-suojaus), ihon paksuuntumista ja immuunivasteen aktivoitumista.

Ranskan Constances-väestötutkimus:

Tingting Mo’n esittelemässä analyysissä käytettiin 116 934 osallistujan aineistoa, jossa tarkasteltiin melanooman (CM) ja muun ihosyövän (NMSC) esiintyvyyttä ja mahdollisia yhteyksiä tatuointiin.

  • Tatuointien määrä tai pinta-ala ei yksinään selittänyt syöpäriskiä, mutta taustatekijät (esim. altistuminen UV-säteilylle, ikä, ihotyyppi) vaikuttivat kokonaiskuvaan.
  • Tutkimuksessa tarkasteltiin myös diagnoosien viivästymistä, jos tatuointi oli peittänyt ihomuutoksen.

Yhteenveto:

Kaikki kolme tutkimusta osoittavat, että tatuoinnit eivät lisää melanooman riskiä väestötasolla. Vaikka yksittäistapauksissa tatuointi saattaa peittää ihomuutoksen, tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkittävää riskin kasvua tatuoiduilla.

Itse asiassa jotkin tutkimukset viittaavat mahdollisuuteen, että laajempi tatuointialtistus voisi jopa liittyä alentuneeseen riskiin – mahdollisesti ihon suojausmekanismien tai immuunivasteiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö tarkkuus olisi tärkeää:

Tatuoijan on hyvä tunnistaa epäilyttävät ihomuutokset ja ohjata asiakas lääkärin arvioon tarvittaessa.

Esitysdia, jossa tilastotietoa tatuointiin liittyvistä komplikaatioista. Vain 10 % asiakkaista valittaa komplikaatioista, 33 % hakeutuu lääkäriin, mutta jopa 93 % tatuoijista saa kysymyksiä tatuointikomplikaatioista.

WCTP 2025 -kongressissa esitellyt tutkimukset tarkastelivat mahdollisia yhteyksiä tatuointien ja lymfooman eli imusolmukesyöpien välillä. Tulos on useimmille helpottava: laajat tutkimukset eivät tue ajatusta, että tatuoinnit lisäisivät lymfooman riskiä.

Yksittäisissä tutkimuksissa, kuten tanskalaistutkimuksessa, havaittiin lievää riskin nousua tiettyinä ajanjaksoina tatuoinnin ottamisen jälkeen. Samalla kuitenkin korostettiin, että taustatekijät, kuten elintavat, tulehdusreaktiot ja immuunijärjestelmän vasteet, voivat vaikuttaa tuloksiin. Monet tutkimukset – mukaan lukien meta-analyysi – eivät löytäneet selkeää yhteyttä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyinen tutkimusnäyttö ei osoita selkeää lymfoomariskin kasvua tatuoitujen keskuudessa, mutta aihetta tutkitaan edelleen. Tieto lisää ymmärrystä ja tukee turvallisempaa tatuointikulttuuria tulevaisuudessa.

Formaldehydi – hiljainen huolenaihe?

Michael Dirksin esitys nosti esiin tatuointimusteiden säilytykseen liittyvät haasteet. Jos musteita säilytetään liian lämpimässä, niihin voi alkaa kerääntyä formaldehydiä – yhdiste, jonka kanssa emme halua asiakkaidemme tai itsemme olevan tekemisissä. Yksinkertainen ratkaisu: oma jääkaappi musteille.

Käytännön työpajat – ihosairauksista arpien tatuoimiseen

Kongressissa järjestetyt työpajat tarjosivat käytännönläheistä tietoa mm. ihon arvioinnista ennen tatuointia, jälkihoidosta ja ongelmatilanteiden tunnistamisesta. Puhuttiin myös arpien tatuoimisesta, tatuointien psykologisista vaikutuksista ja siitä, millä tavoin tatuoijat ja lääkärit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, unohtamatta tatuoimisen turvallisuus- ja hygieniapuolta. Myös parhaista jälkihoitotavoista puhuttiin:

Esitysdia, jonka otsikkona on ‘What is the correct form of aftercare’. Näytöllä näkyy virheilmoitus ‘File Not Found’, humoristisena viittauksena siihen, ettei tatuoinnin jälkihoidosta ole yksimielisyyttä.

Yhteenvetona:

WCTP 2025 osoitti taas, miten tärkeää on yhdistää tutkimustieto ja tatuointikulttuurin käytännöt. Minua inspiroi erityisesti se, kuinka avoin, utelias ja yhteisöllinen ilmapiiri kongressissa vallitsi. Oli hienoa nähdä, että myös tutkijat kuuntelivat tatuoijia – ja että me voimme yhdessä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ala kehittyy.

Tatuointiala muuttuu ja kasvaa. Haluan olla osaltani mukana varmistamassa, että se tekee sen turvallisesti, vastuullisesti – ja sydämellä.

Kuva rakennuksesta, jossa järjestettiin WCTP 2025 -konferenssi Roomassa. Rakennuksen julkisivussa lukee ‘Consiglio Nazionale delle Ricerche’ ja sen edessä liehuvat liput.

Hoidolliset tatuoinnit

Hoidolliset tatuoinnit ovat osa kehon esteettisen ja toiminnallisen ulkonäön palauttamista, ja ne voivat olla merkittävässä roolissa niin fyysisessä kuin henkisessäkin toipumisessa. Yksi yleisimmistä hoidollisista tatuoinneista on mamillatatuointi, eli nännitatuointi, joka tehdään esimerkiksi rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Näiden tatuointien tarkoitus ei ole vain parantaa ulkonäköä, vaan ne voivat myös auttaa potilaita palauttamaan itsetuntonsa ja tuntemuksensa kokonaisuudesta.

Mitä mamillatatuointi on?

Mamillatatuointi on toimenpide, jossa rekonstruoidaan nännin ja nännipihan visuaalinen ulkonäkö tatuoimalla se ihoon. Yleisimmin mamillatatuointeja tehdään henkilöille, joilta on rintasyövän takia jouduttu poistamaan osa tai koko rinta. Mamillatatuointeja voidaan tehdä myös, jos nännin seudulla on luonnollista epäsymmetriaa. 

Miten mamillatatuointi tehdään?

Mamillatatuointi tehdään perinteisellä tatuointitekniikalla, joka eroaa hieman kestopigmentoinnista, mutta suurin ero on ns. tatuointimusteen koostumuksessa. Tatuointivärejä viedään ihon alle tatuointikoneen ja neulan avulla. Värit valitaan tarkasti asiakkaan ihonsävyn ja toiveiden mukaan, jotta lopputulos olisi mahdollisimman luonnollinen.

• Kolmiulotteinen vaikutelma: Ammattitaitoinen tatuoija käyttää varjostuksia ja väriyhdistelmiä luodakseen illuusion kolmiulotteisuudesta. Tämä tekee tatuoinnista mahdollisimman luonnollisen näköisen.

• Prosessi: Tatuointi tehdään tarkasti ja turvallisesti noudattaen hygienia- ja aseptiikkavaatimuksia. Leikatulla alueella ei yleensä ole paljon, jos ollenkaan, tuntoa ja siksi toimenpide on yleensä kivuton.

Mamillatatuoinnin edut verrattuna kestopigmentointiin:

1. Kestävyys: Tatuointitekniikalla tehty mamillatatuointi on pysyvä, kun taas kestopigmentointi vaatii yleensä säännöllistä ylläpitoa.

2. Luonnollinen lopputulos: Perinteisellä tatuointitekniikalla voidaan saavuttaa erittäin realistinen ja yksityiskohtainen lopputulos.

3. Edullisuus pitkässä juoksussa: Tatuoinnin hinta voi vaihdella edullisemmasta kalliimpaakin kuin kestopigmentoinnin, sen pysyvyys tekee siitä varsinkin pitkällä aikavälillä kustannustehokkaamman.

Puuttuva nänni pystytään tatuoimaan paikalleen, mutta ihan yhtä hyvin leikkausarpia pystyy halutessaan peittämään tavallisellakin tatuoinnilla. Molemmat kantajansa näköisiä, molemmat kantajansa toiveiden mukaisia.

Mamillatatuointien merkitys potilaille

Mamillatatuoinnit voivat olla merkittävä osa rintasyöpäpotilaan toipumismatkaa. Visuaalisesti palautettu nännialue voi auttaa potilasta tuntemaan itsensä jälleen kokonaiseksi ja hyväksymään muutokset kehossaan. Lisäksi tatuointi voi tarjota symbolisen lopetuksen hoitoprosessille, toimien merkkinä selviytymisestä ja uuden elämänvaiheen alkamisesta.

Olen työssäni saanut kohdata upeita ihmisiä, joiden tarinat ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Joillakin hoitopolku on ollut sujuva, kun taas toisilla vastoinkäymiset ovat jättäneet leikkausarpiakin suuremman jälkensä. Pyrin työssäni palauttamaan asiakkaille osan siitä itsemääräämisoikeudesta, jonka sairaus tai tapaturma on heiltä vienyt. Tatuointitapahtuma toteutetaan aina heidän toiveidensa mukaisesti. Haluan tarjota heille hetken, jossa he eivät ole enää lääketieteellinen objekti, jonka ylitse lääkärit keskustelevat keskenään.

Ymmärrän, että lääketieteen päätavoitteena on sairauden poistaminen, mutta liian usein inhimillisyys unohtuu potilaan ja hoitohenkilökunnan väliltä. Moni asiakkaistani on joutunut traumaattiseen tilanteeseen yllättäen, ilman mahdollisuutta käsitellä kokemuksiaan, ennen kuin heidät siirretään nopeasti osastolta toiselle, lääkäriltä toiselle. Lopulta moni jää yksin, kun hoitoprosessi päättyy ja heidät sysätään takaisin arkeen – mutta fyysisesti ja henkisesti muuttuneena.

Onneksi olen kuullut myös tarinoita, joissa potilaskokemus on ollut lämmin ja inhimillinen. Olen nähnyt ensiluokkaista kirurgista työtä, jossa sairauden poistamisen lisäksi on panostettu esteettisesti kauniiseen ja tasapainoiseen lopputulokseen. Nämä onnistumiset muistuttavat siitä, miten merkityksellistä potilaan kohtaaminen ja heidän ihmisarvonsa kunnioittaminen ovat.

Tatuoinnin jälkihoito -rasvaa vai ei?

Tatuoinnin hoito-ohjeet on yleensä pääpiirteittäin samankaltaisia, vaikka pieniä eroja voi esiintyä tatuoijien välillä. Viime vuosina tatuointipiireissä on esiintynyt keskustelua ns. kuivaparantamisesta, jossa tatuoitua aluetta ei hoideta voiteilla tai rasvoilla, vaan annetaan tatuoinnin kuivua ja parantua luonnostaan. Kuivaparantamisen ajatellaan vähentävän bakteerikasvua ja siten tulehdusriskiä, mutta tähän ei ole vahvaa näyttöä -päinvastoin. Lääketieteessä haavanhoito on hyvin tutkittu alue, eikä kosteuden ole todettu lisäävän tulehdusriskiä, kunhan hygienia on kunnossa. Sen sijaan on näyttöä, että kuivaparantaminen hidastaa haavan paranemista jopa 50%. Tästä syystä kosteuden ylläpitäminen ja asianmukainen haavanhoito ovat suositeltavia käytäntöjä tatuoinnin jälkihoidossa.

Tatuoinnin paraneminen

​​Haavan paranemisprosessiin kuuluu kolme vaihetta: tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaihe. Tulehdusvaihe ei tässä yhteydessä viittaa bakteerien aiheuttamaan tulehdukseen haavassa, vaan pikemminkin tuoreen trauman aiheuttamaan punoitukseen ja turvotukseen. Tulehdusvaiheessa haava-alueelle kerääntyy valkosoluja, joiden tehtävänä on tuottaa haavaan kasvutekijöitä, tuhota bakteereita ja poistaa kuollutta kudosta. Korjausvaihe alkaa vasta, kun tulehdus on rauhoittunut. Tässä vaiheessa solut alkavat uusiutua, ja haavan pohja täyttyy uudella kudoksella. Seuraavien parin viikon aikana kollageeni vahvistaa uutta kudosta, ja ihon pintasolukko eli epiteeli sulkee haavan. Kypsymisvaiheessa arpikudosta alkaa muodostua.

Kosteuden ylläpitäminen haavanhoidossa vähentää kipua ja auttaa ehkäisemään arpikudoksen muodostumista. Kosteassa ympäristössä uusiutuvat solut voivat liikkua paremmin, mikä aktivoi kollageenin tuotantoa ja luo optimaaliset olosuhteet haavan paranemiselle.

Hauska piirroskuva kahdesta epiteelisolusta uimarenkaissa, kuvaten kosteuden merkitystä ihon paranemisessa tatuoinnin jälkeen. Solut tarvitsevat kosteutta kommunikoidakseen ja toimiakseen tehokkaasti.

Kun haava syntyy, solujen täytyy pystyä kommunikoimaan keskenään lähettämällä ja vastaanottamalla signaaleja kudoksen korjaamiseksi. Solut kommunikoivat erittämällä kasvutekijöitä ja muita signalointimolekyylejä, jotka vaativat nestemäisen väliaineen solujen väliseen viestintään haavan paranemisen edistämiseksi. Kosteassa ympäristössä epiteelisolut voivat myös liikkua ja uusiutua haavassa tehokkaammin kuin kuivassa ympäristössä.

Tatuointimuste asettuu dermiksen eli ihon keskimmäiseen kerrokseen, nystykerrokseen. Oikein tehdyn tatuoinnin jälkeinen haava on siis hyvin pinnallinen. Riippumatta siitä, millaiset jälkihoitomenetelmät ovat, ymmärrys puhtaudesta ja perusterve immuunijärjestelmä ovat riittävät tatuoinnin paranemiseen. Ihon paranemismekanismi on kuitenkin kaikille sama, ja vaikka voidaan keskustella siitä, mikä on paras menetelmä, tutkittu tieto vahvasti puoltaa kosteuden ylläpitämistä haava-alueella.

Millaista rasvaa tulisi sitten käyttää?

Yleisesti ottaen kosteuttavat ja suojaavat voiteet, kuten mehiläisvaha- tai lanoliinipohjaiset voiteet, voivat olla tehokkaita. Sheavoi-pohjaiset voiteet toimivat hyvin vegaanisena vaihtoehtona. Vaikka vaseliini ei itsessään sisällä kosteuttavia ainesosia, se toimii erinomaisena kosteuden lukitsijana iholle. Vaseliini muodostaa suojaavan kerroksen ihon pinnalle, joka estää kosteuden haihtumista ja auttaa siten säilyttämään ihon luonnollisen kosteuden. Lisäksi vaseliini voi auttaa rauhoittamaan ihoa ja suojaamaan sitä ulkoisilta ärsykkeiltä.

Hyvän hoitorasvan valitseminen riippuu ihotyypistä, ihon tarpeista ja mieltymyksistä. Kuivalle iholle kannattaa usein valita kosteuttavampi ja ravitsevampi rasva, kun taas rasvoittuvalle iholle sopii kevyempi koostumus. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että iho voi olla herkkä eri ainesosille. Rasvan koostumuksella on myös merkitystä käyttömukavuuden kannalta, sillä jotkut kaipaavat kevyempää levittyvyyttä, kun taas toiset suosivat paksumpaa voidetta. Muista, että ihonhoito on henkilökohtaista, ja se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Siksi on tärkeää löytää juuri omaan ihoon sopiva hoitorasva kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja.

Käsihygienia

Jokainen varmasti tietää tai on kuullut käsihygienian tärkeydestä kun on kyse tautien leviämisen ehkäisystä. Iholla elää lukuisia pieneliöitä eli mikrobeja: bakteereita, viruksia, sienikasvustoa ja alkueliöitä, jotka ovat osa ihon normaalikasvustoa. Kädet ovat suurin ristikontaminaation välittäjä ja siksi käsihygieniaan on syytä suhtautua asiaankuuluvalla huolella. Tatuoimisen aikana asiakkaan iho rikkoontuu, jolloin vieraiden mikrobien pääsy kudokseen ja infektioriski kasvaa.

Huolelliseen käsinpesuun tarvitaan vettä ja saippuaa. Kostutettuihin käsiin tulisi hieroa riittävä määrä saippuaa 20 sekunnin ajan huomioiden kämmenet, kämmenselät, sormet ja niiden välit sekä kynnet ja niiden aluset. Kädet tulisi pestä kyynärpäihin asti eikä kelloja tai koruja tulisi olla. Huolellisen käsienpesun viimeistelee desinfiointiaine, jota hierotaan käsiin asianmukainen määrä sen ajan kuin desinfiointiaineen kuivuminen vaatii. Käsiä tulisi pestä riittävän usein. Kädet voivat olla likaiset ilman näkyvääkin likaa. Rahan käsittely likaa kädet, samoin kännykän. Vessakäynnin jälkeisestä käsipesusta toivottavasti ketään ei tarvitse huomauttaa.

Käsihygienian ylläpidossa on yksi huomion arvoinen asia -kynnet. Rakennekynnet ovat yleistyneet 2000-luvun alusta asti. Terveydenhoitoalalla aiheesta on tehty tutkimuksia ja viime vuosien koronapandemian takia asia on noussut uudelleen pinnalle. Siinä missä pitkät luonnonkynnetkin, on varsinkin rakennekynnet ongelmalliset käsihygienian ylläpidossa. Pitkät kynnet hankaloittavat tehokasta puhdistusta varsinkin kynnenalusten osalta ja sen lisäksi rakennekynnet mahdollistavat enemmän koloja mikrobeille kasvualustaksi. Pitkät kynnet aiheuttavat myös enemmän suojahanskojen rikkoutumista. Terveydenalan henkilöstölle tehdyissä tutkimuksissa rakennekynsistä on löytynyt mm. hepatiitti B:tä ja C:tä, hiivaa, kokkibakteereita ja E.colia käsienpesusta huolimatta. Suositus on, että tatuointityössä kynnen kasvu saisi olla maksimissaan 3mm. Rakennekynsiä tulisi välttää. Ehyt kynsilakkakerros ei testauksessa ole osoittautunut ongelmalliseksi, mutta kynsilakka tulisi poistaa pienestäkin säröstä tai kulumasta.

Piirroskuva kahdesta kädestä, joista toisessa on pitkät rakennekynnet ja toisessa lyhyet, luonnolliset kynnet. Kuvitus liittyy artikkeliin, jossa käsitellään kynsien vaikutusta käsihygieniaan tatuointityössä.

Käsihygieniaa on tärkeää myös asiakkaan ylläpitää tatuoinnin jälkihoidossa. Tatuointiin tulee suhtautua kuin avohaavaan, joka on altis tulehduksille ja vierasperäisille mikrobeille.

Luin jokin aika sitten Amerikan puolella suoritetusta tutkielmasta, jossa käytiin läpi tatuoinnin jälkihoito-ohjeita ja kuinka useassa niissä muistutettiin asiakasta käsihygieniasta. Luku oli hälyttävän pieni, reilun 10% luokkaa muistaakseni. Tästä kiinnostuneena tutustuin n. 150 suomalaisen tatuointistudion julkaisemiin hoito-ohjeisiin. Käsitykseni suomalaisesta hygieniantasosta on aina ollut korkealla. Hoito-ohjeet oli satunnaisesti valittu niin isommilta kuin pienemmiltäkin studioilta ympäri Suomea. Hieman paremmin meillä meni, mutta vain n. 30% hoito-ohjeista muistutti käsihygienian tärkeydestä. Vain alle kymmenen lukemastani hoito-ohjeesta ohjeisti selkeästi heti alussa pesemään kädet aina ennen tuoretta tatuointia käsitellessä. Kolmessa ohjeessa maininta puhtaista käsistä oli tekstin keskelle niin, että huolimattomalla lukemisella olisi koko asia voinut jäädä rekisteröimättä.

Luotetaanko asiakkaan kykyyn pestä käsiä sen verran, ettei ole koettu tarpeelliseksi asiasta erikseen muistuttaa vai eikö asiaan muuten vain ole kiinnitetty huomiota? Käsihygieniaan perehtymätön ei välittämättä osaa ottaa kaikkia asioita huomioon ja varsinkin ensimmäisiä tatuointejaan ottava asiakas saattaa alussa olla vielä niin innoissaan uudesta tatuoinnista sekä adrenaliinin vaikutuksen alaisena, ettei kaikki tieto, niin kirjallinen kuin suullinenkaan, heti tule täysin sisäistettyä. Hoito-ohjeet ovat monesti myös hyvin pitkiä. Tämän takia olisi suositeltavaa korostaa hyvän käsihygienian tärkeyttä selkeästi heti ohjeiden alussa.

Tatuoinnit yleistyy, entä turvallisuus?

Tatuointien yleistyessä ja muuttuessa hyväksytymmäksi, on monella kiinnostus alalle kasvanut. Monilla on valitettavasti luulo, että tatuoimalla saa helppoa rahaa, ala on mediaseksikästä tai jotain muuta rokkistara-fantasiaa. Harjoittelijaksi studioon on vaikea päästä, joten herää ajatus opetella tatuoimaan omatoimisesti. Miten vaikeaa se voisi olla? Peräkylän Irma-Jooseppikin osaa!

Hyvä piirtäjä ≠ hyvä tatuoija

”Hei, sä oot hyvä piirtään. Susta tulis hyvä tatuoja!” Vastaavia hokemia olen itsekin kuullut muinoin ja monet varsinkin nuoret lahjakkaat piirtäjät lienevät kuulleen tänäkin päivänä. Vaikka piirustustaito on tatuoijalle erittäin tärkeä, tulisi lähtötilanteen olla ymmärrys ja kiinnostus hygieniaan ja aseptiikkaan. Piirustustaito kehittyy koko ajan harjoittelemalla, mutta huonosti opitut aseptiset toimintatavat on vaikea korjata, varsinkaan jos asiasta ei ole oikeaa ymmärrystä eikä hahmota, mitä tekee väärin. Jos pääsisit harjoittelijaksi tatuointistudioon, voit olla varma, että ennen kuin pääset koskemaankaan tatuointikoneeseen, sinua opetetaan kuukausien ajan siivoamaan. Tai näin sen ainakin pitäisi mennä.

Sosiaalisessa mediassa törmää vähän väliä ”kotiharrastelijoiden” ilmoituksiin, jossa tatuointipalveluita kaupataan edulliseen hintaan. Minulla ei ole tarvetta tuomita tämmöistä toimintaa, olenhan itsekin itseoppinut ja ensimmäisen studiotilan rakentanut kotioloihin, terveystarkastajan tarkastaman ja hyväksymän semmoisen. Olen nähnyt harjoittelijoiden/harrastelijoiden julkaisemia kuvia, joissa ensimmäisenä pistää silmään huonosti suojatut koneet ja kalusteet, likaiset froteepyyhkeet, epäkelvot pintamateriaalit, tatuoijan rimuromut ranteissa tai hiukset, jotka roikkuu tatuoidulla alueella. Näitä virheitä näkee välillä myös ammattilaisten tekevän, mikä on erittäin huolestuttavaa. Jos tatuointitilanne on suoritettu epähygieenisesti, voinko luottaa, että välinehuolto on hoidettu asianmukaisesti? Nykyään tietoa on paljon saatavilla vaikka sen kerääminen ja opettelu vaatiikin vaivannäköä ja aikaa. Jos tarjoat palveluita ulkopuoliselle, ei ole väliä oletko ammattilainen vai harrastelija, puitteet on oltava kunnossa niin asiakkaan kuin oman työturvallisuuden takaamiseksi. Kaikki tekosyyt oikoa on nimenomaan niitä -tekosyitä.

Kuva likaisista käsistä, joiden päällä teksti korostaa hyvän hygienian merkitystä tatuointityössä. Tekstissä kysytään, herättäisivätkö nämä kädet luottamusta asiakkaassa ja muistutetaan, että pelkät hanskat eivät riitä, jos toimintatavat ovat epähygieeniset.

Hanskat eivät pelasta, jos toimintatavat muuten ovat epähygieeniset.

Halaisitko näillä käsillä puolisoasi, lastasi tai ketään muuta itsellesi tärkeää henkilö?

Herättäisikö tämä näky seuraavan asiakkaasi luottamuksen?

Omassa toiminnassani lähtökohta on, että asiakkaan ei tarvitse tietää itse tatuoimisesta mitään, vaikka iso osa tatuoinnin ottajista nykyään onkin hyvin valistuneita. Minun tehtäväni ammattilaisena on ohjeistaa asiakasta valmistautumisessa, kuvan teknisen toteutuksen mahdollisuuksista, jälkihoidosta sekä pitää huoli, että studio on ympäristönä turvallinen ja toimintatavat asianmukaisia ja hyvää hygieniaa noudattavia. Bad Eggs Tattoossa noudatetaan EU-standardia sekä NEHA:n ohjeistusta hygieniasta tatuointistudiossa sekä asiakas- ja työturvallisuudessa. Käyn alan koulutuksissa vuosittain sekä seuraan alaa koskevia tiedotuksia sekä tieteellisiä tutkimuksia taatakseni asiakkailleni parhaan mahdollisen laadun.

Se päivä kun tatuoija luulee olevansa valmis, voi hän heittää välineet roskiin ja etsiä itselleen uuden ammatin.

Toiveeni alalle pyrkiville, jos kunnioitat alaa yhtään ja haluat menestyä ja olla osa ammattikuntaa:

  • Käytä alussa paljon aikaa opetellaksesi hygieniaa ja aseptiikkaa. Huonoilla toimintatavoilla asetat asiakkaasi, omasi ja lähipiirisi terveyden vaaraan.
  • Jos et pääse studioon harjoittelijaksi, varmista, että voit rakentaa kotiisi asianmukaiset ovella suljettavat tilat, jossa ei tapahdu muuta toimintaa.
  • Ota selvää toimivista materiaaleista studiokäytössä, opettele kasaamaan ja purkamaan tatuointipiste hygieenisesti sekä opettele asianmukainen välinehuolto.
  • Opettele tatuoinnin jälkihoito ja ota selvää ongelmanratkaisuista, jos kaikki ei etenekään ongelmitta. Sinun kuuluisi olla asiakkaasi ensisijainen tiedonlähde.
  • Kerro asiakkaalle rehellisesti olevasi harjoittelija/uusi alalla, jolloin asiakas pystyy tekemään tietoisen päätöksen suostuessaan sinun tatuoitavaksi.
  • Myönnä rehellisesti, jos et osaa vastata asiakkaan kysymykseen ja etsi sitten se vastaus, jotta olet ensi kerralla tietoisempi.
  • Kunnioita asiakkaitasi, mutta kunnioita myös kollegoitasi. Asiakkaat tuovat leivän pöytääsi, mutta asialliset välit kollegoihin pitävät sinut mukana työyhteisössä.

Jos et pysty näitä toteuttamaan, et ole valmis alalle. Odota siis parempaa aikaa tai keksi muuta.

WCTP2023 Wien

Kolme päivää tatuointitutkimuksen äärellä Wienissä

ESTP (European Society of Tattoo and Pigment Research) on tatuointi- ja pigmenttitutkimuksen eurooppalainen yhdistys. Sen järjestämä WCTP (World Congress on Tattoo and Pigment Research) kokoaa yhteen tutkijoita, lääkäreitä, tatuoijia, kestopigmentoijia ja muita alan asiantuntijoita.

Kuudes kongressi järjestettiin Wienissä 24.–26. toukokuuta 2023. Kolmeen päivään mahtui paljon tutkimustietoa, keskustelua ja kohtaamisia. Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.

Asiakasturvallisuus alkaa ihon arvioinnista

Kongressi alkoi tatuoijille ja kestopigmentoijille suunnatulla workshopilla. Nimestään huolimatta se oli enemmän keskusteleva luentokokonaisuus, mutta aamupäivän anti oli erittäin opettavainen.

Aiheina olivat tatuointien komplikaatiot, allergiat, kemikaalihaitat sekä ihosairauksien ja epäilyttävien ihomuutosten tunnistaminen. Tatuoijan ei tarvitse osata tehdä diagnooseja, mutta hänen on tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa tatuoimista kannattaa siirtää tai asiakas ohjata lääkärin arvioon.

Tatuointihistoriaa – ja tulkintoihin vaikuttaneita ennakkoluuloja

Arkeologi Aaron Deter-Wolf kertoi tatuointien historiasta ja menetelmistä, joilla vanhoja tatuointeja ja tatuointivälineitä tutkitaan. Merkkejä tatuoimisesta on löytynyt eri puolilta maailmaa, ja uudet tutkimusmenetelmät täydentävät jatkuvasti käsitystämme sen historiasta.

Erityisen kiinnostavaa oli kuulla, kuinka tutkijoiden omat asenteet ovat vaikuttaneet löydösten tulkintaan. Tatuoituja muumioita on yhdistetty esimerkiksi rikollisuuteen tai alhaiseen yhteiskunnalliseen asemaan ilman riittäviä perusteita. Myöhempi tutkimus on haastanut näitä oletuksia.

Myös tatuointivälineitä on saatettu luokitella käsityö- tai nahantyöstövälineiksi. Menneisyyden tatuointikulttuurista on siis vielä paljon löydettävää.

REACH – turvallisuustavoitteita ja käytännön haasteita

Suuri osa ensimmäisestä päivästä käsitteli EU:n tatuointimusteita koskevia REACH-rajoituksia ja niiden vaikutuksia alaan.

Turvallisemmat musteet ja avoimempi tieto niiden sisällöstä ovat tavoitteita, joiden takana on helppo seistä. Kongressissa keskusteltiin kuitenkin myös sääntelyn haasteista: tutkimustiedon puutteista, turvallisuuden arvioinnista, tutkimusten kustannuksista ja korvaavien pigmenttien ominaisuuksista.

Tatuoijan näkökulmasta keskeinen kysymys on, miten sääntely, tutkimus ja käytännön työ saadaan tukemaan toisiaan. Pelkkä pigmentin vaihtaminen ei vielä vastaa kaikkiin sen turvallisuutta koskeviin kysymyksiin.

Psoriasis ja pintapuudutteet

Ihotautilääkäri Patrycja Rogowskan esitys käsitteli tatuoimista psoriaasia sairastavilla. Psoriasis ei automaattisesti estä tatuoinnin ottamista, mutta ihon kunto, sairauden aktiivisuus ja lääkitys on huomioitava yksilöllisesti. Ihovaurio voi myös laukaista psoriasismuutoksia aiemmin terveellä alueella eli niin sanotun Koebner-ilmiön.

Esityksessä huomioitiin myös tatuointien mahdollinen myönteinen merkitys kehonkuvalle ja itsensä hyväksymiselle.

Pintapuudutteista keskusteltaessa tatuoijat toivat esiin kokemuksia ihon turpoamisesta, pehmenemisestä ja työstämisen vaikeutumisesta. Käytännön viesti asiakkaalle on selkeä: puudutteiden käytöstä kannattaa aina sopia tatuoijan kanssa etukäteen.

Mitä musteelle tapahtuu ihossa?

Toinen päivä vei syvälle pigmenttien kemiaan, solututkimuksiin sekä UV-säteilyn ja laserien vaikutuksiin. Välillä aiheiden seuraaminen vaati melkoista keskittymistä, mutta kokonaisuus syvensi ymmärrystä siitä, etteivät tatuointimusteet ole ihossa muuttumattomia.

Erityisesti UV-säteilyn vaikutukset pigmentteihin jäivät mieleen. Aurinkosuojaus ansaitsee paikkansa tatuointien hoito-ohjeissa myös paranemisen jälkeen.

Vaikka monet esitykset käsittelivät haittoja ja riskejä, ilmapiiri oli rakentava. Tarkoitus oli ymmärtää, mitä voi tapahtua ja miten ongelmia voidaan ehkäistä.

Hygienia ja tatuointialan yhteistyö

Kolmantena päivänä puhuttiin tatuointialan kehityksestä ja eurooppalaisten tatuointiyhdistysten yhteistyöstä. Puheenvuoroissa korostui alan oma työ hygienian ja asiakasturvallisuuden parantamiseksi.

Tatuointivälineiden helppo saatavuus ei tarkoita, että niiden turvallinen käyttö olisi yhtä helppoa. Hygienia ja aseptiikka vaativat tietoa, sopivat tilat ja johdonmukaiset toimintatavat. Käsienpesu ja desinfiointiaine eivät yksin riitä.

Eurooppalaisten yhdistysten yhteistyö puolestaan tarjoaa mahdollisuuden jakaa osaamista ja vahvistaa alan ääntä yhteisissä kysymyksissä.

Hoidolliset tatuoinnit – erityisen merkityksellinen aihe

Hoidolliset tatuoinnit olivat yksi itselleni tärkeimmistä aiheista. Niillä voidaan palauttaa esimerkiksi sairauden tai leikkauksen myötä muuttunutta ulkonäköä ja tukea ihmisen suhdetta omaan kehoonsa.

Oli hienoa keskustella kokeneiden kollegoiden kanssa tekniikoista ja kokemuksista. Myös tällä alueella pigmenttirajoitukset ovat tuoneet haasteita sopivien sävyjen löytämiseen, mutta kehitystyö jatkuu.

Wienistä jäi mukaan uutta tietoa, kontakteja ja intoa kehittää omaa työtä. Erityisen arvokasta oli nähdä saman pöydän ääressä tatuoijia, tutkijoita, lääkäreitä ja muita asiantuntijoita, joita yhdisti halu tehdä alasta turvallisempi.

Suosittelen kongressia kaikille, jotka haluavat syventää osaamistaan ja kuulla, mihin tatuointitutkimus on menossa.

Yliherkkyys ja allergia

Aina silloin tällöin tulee asiakkaan suunnalta kyselyä mahdollisesta allergisoitumisesta. Varmasti jokainen tatuointeja, varsinkin ensimmäisiään harkinnut on tullut myös miettineeksi tatuoimiseen liittyviä riskejä. Toimenpide ei ole täysin riskitön, vaikka suurimmalla osalla ei ilmenekään haittavaikutuksia tatuoimisesta.

On ensiarvoisen tärkeää, että tatuointi teetätetään ammattilaisella riskien minimoimiseksi. Ammattitatuoijat luottavat hankinnoissaan maahantuojiin ja jälleenmyyjiin, joiden toiminta kuuluu Euroopassa kemikaalilainsäädännön piiriin. Lisäksi tatuointistudioiden puhtautta, hygienisyyttä sekä turvallisuutta valvoo Suomessa terveysviranomainen. Suomessa toimii myös tatuointiartistien liitto FTAA, joka omalta osaltaan jakaa tietoa ja opastaa jäseniään alaa koskevissa asioissa.

Neljä erilaista tatuointia käsivarsissa ja selässä: kukka-aiheinen tatuointi, samurai-hahmo, robottihahmo ruusun kanssa ja värikäs fantasia-aiheinen kuva poneista ja linnasta.

Sitten itse yliherkkyys- ja allergia-asiaan.

Tatuointimusteelle allergisoituminen on onneksi harvinaista eikä tatuointiprosessin aikanakaan juurikaan ilmene reaktioita. Tatuointiprosessissa on muutamia mahdollisia yliherkkyyttä ja allergiaa aiheuttavia komponentteja:

  • suojahanskat
  • hoitorasvat
  • puhdistusaineet
  • värit

Tatuointimusteet lienevät eniten huolta aiheuttavia, sillä ne jäävät ihon sisään ja voivat aiheuttaa isompia ja pitkäikäisempiäkin ongelmia, joten keskityn niihin nyt hieman enemmän.

Tatuointimusteet ovat pääosin pigmenttien ja erilaisten kantaja-aineiden yhdistelmiä. Nykypäivänä suurinosa tatuointimusteiden pigmenteistä on joko mineraaliperäisiä tai teollisesti valmistettuja orgaanisia pigmenttejä. Nämä pigmentit on se osa, joka antaa musteella sen värin.

Mustat musteet ovat hiilipohjaisia, ja ihmiskehon ollessa suurilta osin hiiltä, ovat nämä pigmentit keholle ”turvallisempi vaihtoehto” kuin värilliset pigmentit, jotka monesti ovat synteettisiä. Osa synteettisistä pigmenteistä sisältää ns. atsovärejä, jotka tunnistaa usein värikylläisyydestä ja kirkkaasta väristä. Vaikka yliherkkyyttä tai allergiaa voi esiintyä kaikkien pigmenttivalmisteiden kohdalla, atsovärien osalta se on yleisempää kuin muilla pigmenteillä.

Bad Eggs Tattoossa ei ole koskaan ollut käytössä atsovärejä sisältäviä musteita.

Kantaja-aineiden tarkoitus on pitää muste desinfioituna, pitää se laadultaan tasaisena ja riittävän juoksevana, jotta se on helpompi tatuoida ihoon. Erilaisia tatuointimusteissa olevia kantaja-aineita voivat olla:

  • etyylialkoholi
  • steriloitu vesi
  • denaturoidut alkoholit
  • metanoli
  • propyleeniglykoli
  • glyseriini

Bad Eggs Tattoossa on käytössä Nordic Tattoo Suppliesilta tilatut musteet ja heillä on kattava tietokanta myymistään tatuointimusteista.

REACH-asetus koskien tatuointimusteita

”EU:n kansalaisten suojelemiseksi tuhansia vaarallisia kemikaaleja, joita on tatuointi- ja kestopigmentointiväreissä, rajoitetaan EU:ssa REACH-asetuksella tammikuusta 2022 lähtien.

Rajoitus koskee esimerkiksi syöpää ja geneettisiä mutaatioita aiheuttavia kemikaaleja, lisääntymiselle myrkyllisiä kemikaaleja, ihoa herkistäviä aineita ja ärsyttäviä aineita. Tarkoituksena ei ole kieltää tatuointeja vaan lisätä tatuointi- ja kestopigmentointivärien turvallisuutta.

Rajoituksen ansiosta on odotettavissa, että tatuointi- ja kestopigmentointimusteiden aiheuttamat krooniset allergiset reaktiot ja muut tulehdukselliset ihoreaktiot vähenevät. Myös vakavammat vaikutukset, kuten syöpä tai ihmisten DNA:han tai lisääntymisjärjestelmään kohdistuvat häiriöt, voivat vähentyä.” ECHA

Yliherkkyysreaktiot ja allergiaoireet

Oireet voivat vaihdella allergian voimakkuuden mukaan. Kaikki oireet eivät automaattisesti tarkoita allergiaa, sillä tuore tatuointi yleensä punoittaa, on turvonnut ja kutiaa paranemisvaiheessa. Myös muut allergiset altistumisen voivat vaikuttaa tatuointiin (ristiallergia). Suurin osa oireista on lieviä ja rauhoittuvat itsestään. Antihistamiinia ja/tai hydrokortisonivoidetta (vain jo parantuneelle iholle) voi käyttää lieviin oireisiin. Lääkäri auttaa vakavammissa tapauksissa.

Yleisimpiä oireita ovat:

  • turvotus
  • punoitus
  • ihottuma ja ihon epätasaisuus
  • hilseily
  • näppylät tatuoidulla alueella

Tatuointimusteen allergiatestaus

Aina välillä törmää ajatukseen, että tatuointimusteilla voisi suorittaa allergiatestin tekemällä pienen pisteen kokeeksi. Idea on teoriassa ihan kiva, ja varmaan paljastaisi ne pahimmat allergiatapaukset, mutta käytännössä tämä ei valitettavasti toimi. Tämmöinen koepiste on sen verran pieni altistus, ettei se suurimmalle osalle aiheuttaisi oireita muutenkaan. Allergia voi puhjeta myös vuosien päästä tatuoinnin otosta.

Tatuoinnit ja aurinko

Kaikki tietävät, että auringon säteet ovat vahingollisia iholle, mutta erityisen tarkkana pitää olla, jos sinulla on tatuointeja.

Aurinko on yksi pahimpia tatuoinnin vihollisia. Ultraviolettisäteet vaikuttavat tatuointimusteeseen laserin tavoin. Ne pilkkoo pigmenttiä ja saa tatuoinnin haalistumaan ja osan väreistä jopa muuttumaan. Solariumit ovat myös vahingollisia, ehkä jopa enemmänkin kuin luonnollinen ultraviolettisäteily. Solariumissa UV-säteet on keskitetympiä ja solariumissa tulee helposti makoiltua pidempään, kuin suositellaan. Auringonpolttama ihon pinta vahingoittuu ja voi aiheuttaa kohoumia ja arpeutumista ja saada ihon kutisemaan (ehkä jopa pysyvästi).

Siinä missä iho, myös tatuointi vanhenee ajan kanssa. Tatuoinin värit menettävät kirkkauttaan ja jälki pehmenee. Huolellisella jälkihoidolla paranemisvaiheessa ja hyvällä ihonhuollolla läpi elämän pidät myös huolen, että tatuoinnin laatu pysyy parhaana mahdollisena pitkään. Alttiimpia värejä haalistumiselle ja muutokselle on vaaleat ja keltaisen ja punaisen sävyt. Myös musta muuttuu herkästi siniseen taittavaksi ja haalistuu.

Paras tapa suojata tatuointi on peittää se vaatteella. Kesällä kuitenkin haluaa nauttia lämmöstä ja auringosta ja ehkä vähän esitelläkin taidetta ihollaan. Käytä aina vähintään suojakerrointa 30. Älä käytä aurinkorasvaa tuoreelle tatuoinnille vaan odota vähintään kuukausi, että uusi iho ehtii muodostua tatuoidun alueen päälle. Tatuoinnin koosta riippuen, suositeltavaa on odottaa 1-3 kuukautta ennen auringolle altistumista. Tuore tatuointi on kaikista alttein haalistumiselle auringonpaisteessa.

Itseruskettavat voiteet ja suihkurusketus on turvallinen vaihtoehto jahka tatuointi on täysin parantunut.

Tatuoinnit on kalliita taideteoksia. Ne pysyvät ihollasi lopun elämääsi joten miksi et pitäisi niistä parasta mahdollista huolta?

Vinkkejä valmistautumiseen

Edellisenä päivänä:

  • Älä juo alkoholia! Krapulassa on todella epämukavaa olla tatuoitavana. Sen lisäksi alkoholi ohentaa verta, mikä tekee tatuoimisesta hankalaa sekä saattaa vaikuttaa värin pysymiseen ja näin ollen vaikuttaa parantuneeseen lopputulokseen.
  • Älä urheile ennen tatuoinnin ottoa ettei lihaksesi olisi kipeinä.
  • Nuku hyvin.
  • Jos koet olevasi tai olevasi tulossa kipeäksi, ilmoita tatuoijalle ja siirrä aikaasi myöhemmälle. Sairaana ei ole hyvä ottaa tatuointia, vaikka kyse olisi vain flunssasta.

Nämä yllämainitut kannattaa huomioida vaikka olisitkin ottamassa spontaania, saman päivän walk-in -kuvaa.

   Muistilistaa samalle päivälle:

  • Voit ottaa mukaan pientä naposteltavaa ja juotavaa pitääksesi verensokerin ylhäällä. Tämä on suositeltavaa varsinkin pidemmillä istunnoilla. Voit kuunnella musiikkia omilla kuulokkeilla tai pelata kännykällä pelejä. Kirja on myös hyvä viihdyke.
  • Älä unohda lompakkoasi! Et voi maksaa tatuointia laskulla eikä edes vakioasiakkaille myönnetä luottoa.
  • Peseydy ja käytä deodoranttia. Vältä voimakkaita hajusteita, sillä yleensä olet tatuoijan kanssa lähietäisyydellä useamman tunnin. Pukeudu vaatteisiin, jotka eivät purista ja hankaa. Huomioi myös, että vaatteisiin saattaa päästä pieniä musteroiskeita suojauksesta huolimatta. Yleensä muste lähtee kuitenkin normaalissa pesussa vaatteesta. Varaa mukaan esim. huppari tai neulepusero. Monille tulee tatuoimisen aikana vilu, vaikka olisikin lämmin kesäpäivä.
  • Tatuoitava alue pitää olla karvaton. Voit huolehtia tästä itse, jos tiedät mitä olet tekemässä(!), mutta ota huomioon, että haavainen iho hankaloittaa ja voi jopa olla esteenä tatuoimiselle. Tatuoija on tottunut ajamaan karvat tatuointialueen valmistelun yhteydessä, joten ei ole mitään syytä ujostella.
  • Jos haluat rusketuksen, hanki se ennen tatuoinnin ottoa. Auringonottoa tulee välttää n. kuukausi tatuoinnin oton jälkeen ja tulevaisuudessa on suositeltavaa aina käyttää korkean kertoimen suojavoiteita välttääksesi tatuoinnin haalistuminen. Älä käytä itseruskettavia ennen tatuoinnin ottoa ja tatuoinnin paranemisen aikana.
  • Syö hyvin ennen tatuoinnin ottoa! Alhainen verensokeri tekee kivun sietämisestä hankalaa. Älä juo runsaasti kahvia tai energiajuomia ennen tatuoinnin ottoa. Kofeiini ohentaa verta ja saattaa hankaloittaa tatuoinnin tekoa ja värin pysymistä ja näin ollen vaikuttaa lopputulokseen.
  • Ole ajoissa!

   Tatuoimisen aikana:

  • Kyllä, tatuoiminen sattuu! Mutta todennäköisesti vähemmän kuin oletit. Kipua yleensä kuvataan polttavaksi raapimiseksi.
  • Pienen kuvan tekemisessä ei kauaa kestä, mutta isompien kuvien kohdalla puhutaan tunneista. Tänä aikana sinun pitäisi pystyä istumaan mahdollisimman paikallasi. Voit pyytää taukoja, mutta muista, että mitä pitempi tauko, sen  kivuliaampaa on jatkaa tatuoimista.
  • On ihan luonnollista jännittää ja ehkä vähän pelätäkin. Kannattaa avata suunsa ja mainita asiasta vaikka tatuoija yleensä näkeekin päältäpäin, jos sinua jännittää. Yleensä jo ääneen sanominen rauhoittaa hermoja ja tatuoija voi yrittää saada sinut rentoutumaan.
  • Kerro tatuoijalle, jos sinua heikottaa tai pyörryttää. Tämä on ihan normaalia ja joillakin kova jännittäminen saa pään pyörälle. Tätä tapahtuu, jos on tapahtuakseen, yleensä tatuoimisen alkuvaiheessa. Kerro tatuoijalle jos huomaat muutoksia omassa olossasi.
  • Joskus joudut olemaan hankalissakin asennoissa, jotta tatuoijalla olisi paras asento tatuoida. Jos asento on liian hankala tai huomaat raajojen puutuvan, kerro siitä.

   Kun tatuointi on valmis:

  • Kun tatuointi on valmis, tatuoija yleensä ottaa siitä kuvan lisätäkseen sen portfolioonsa. Tämän jälkeen tatuointi rasvataan ja suojataan kelmulla tai vaihtoehtoisesti haavakalvolla.
  • Olet saanut hoito-ohjeet joko ennen tai jälkeen tatuoimisen. Käy ne huolella läpi ja kysy jos jokin asia jäi epäselväksi.
  • Joskus tatuointi pitää parannella jälkikäteen. Joskus muste ei ole tarttunut kunnolla ja värejä voi joutua joskus lisäämään. Nämä puutteet näkyvät kun tatuointi on parantunut. Ota yhteyttä tatuoijaasi n. kuukausi pari tatuoimisen jälkeen, jos huomaat tarvetta ehostuksille. Laatutakuu ei ole elinikäinen sillä vuosien saatossa tatuointiin vaikuttavat niin monet asiat. Silloin ei enää ole mahdollista sanoa, onko tatuoitaessa työnjälki ollut hyvä vai onko tatuoinnille sattunut jotain muuta. Huomioithan myös, että hoito-ohjeiden seuraamatta jättäminen vaikuttaa parantuneen kuvan laatuun.

Vain kysymättä jätetyt kysymykset on tyhmiä!