wctp – Bad Eggs Tattoo

Matkassa Roomassa – mitä opin WCTP 2025 -kongressissa?

ESTP (The European Society of Tattoo and Pigment Research) järjesti 7. kansainvälisen kongressin WCTP:n (The Worls Congress of Tattoo and Pigment Research) 7.–9. toukokuuta 2025 Roomassa, Italiassa. Kongressi kokosi yhteen tutkijoita, lääketieteen ammattilaisia, tatuointi- ja kestopigmentointitaiteilijoita sekä muita alan asiantuntijoita keskustelemaan tatuointialan ajankohtaisista aiheista ja tutkimuksista.

Kongressin pääteemat:

Tatuointiin liittyvät allergiat & immunotoksikologia
Laserpoisto & sen komplikaatiot
Tatuointimusteen toksikologia, biodistribuutio ja tutkimus (in vitro / in vivo)
Musteiden kemiallinen analyysi & markkinavalvonta
Valmistajien säädöstenmukaisuus & REACH
Epidemiologia ja kliiniset näkökulmat tatuointikomplikaatioihin
Kestopigmentoinnin psykologia & tekninen toteutus
Tatuointi- & hygieniakoulutus
Arkeologinen näkökulma tatuointihistoriaan

Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.

T-solutestit allergioiden tunnistamiseen?

Dr. Katkerina Siewert esitteli tutkimuksen, jossa pysyvien tatuointien pigmenttiallergioita testattiin T-solujen avulla – ilman iholle tehtävää altistusta. Tämä voi tulevaisuudessa tarjota täsmällisemmän ja turvallisemman tavan selvittää musteisiin liittyviä allergioita.

Popcorn-ilmiö ja laserpoiston uudet tuulet

Jos olet joskus nähnyt laserilla poistettua tatuointia, olet ehkä huomannut nopeasti turvonneet, vaaleat rakkulat – ns. popcorn-ilmiön. Giuseppe Scarcella kertoi, miten akustiset shokkiaallot voivat hajottaa tätä ilmiötä, jolloin samaa aluetta voidaan käsitellä heti uudelleen. Lopputuloksena voi olla nopeampi poistoprosessi.

Tatuoinnit, melanooma ja lymfooma – mitä tutkimukset kertovat?

Viime vuosina on käynnistetty useita laajoja tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään, onko tatuoinneilla yhteyttä melanooman eli ihosyövän riskiin. Tuoreimmat tulokset eri puolilta maailmaa – Alankomaista, Yhdysvalloista ja Ranskasta – tarjoavat tärkeää, rauhoittavaa tietoa.

Hollannin valtakunnallinen rekisteritutkimus:

Joey Karregatin esittelemä tutkimus on ensimmäinen laaja epidemiologinen tarkastelu tatuointiin liittyvistä melanoomatapauksista. Aineisto kattoi vuodet 1991–2023 ja perustui PALGA-rekisterin tietoihin.

Tutkimusjakson aikana tatuointien suosio kasvoi voimakkaasti, mutta tatuointiin yhdistettyjä melanoomia raportoitiin vain 94 tapausta, eli 0,07 % kaikista melanoomista.
Ilmaantuvuus pysyi matalana koko seurannan ajan, eikä syysuhdetta tatuointien ja melanooman välillä havaittu.
Huomionarvoista oli, että tatuointi voi joskus peittää melanooman, mikä voi viivästyttää sen tunnistamista (”camouflaging effect”).

Utahin väestötutkimus:

Rachel McCarty esitteli Yhdysvalloissa tehdyn tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa verrattiin melanoomatapauksia ja terveitä kontrollihenkilöitä. Tuloksissa havaittiin mielenkiintoinen ilmiö:

Pieni tatuointialtistus saattoi liittyä lievästi kohonneeseen riskiin, kun taas laajempi tatuointialtistus (useita suuria tatuointeja) näytti liittyvän alentuneeseen riskiin.
Mahdollisiksi selityksiksi esitettiin käyttäytymistekijöitä (esim. parempi UV-suojaus), ihon paksuuntumista ja immuunivasteen aktivoitumista.

Ranskan Constances-väestötutkimus:

Tingting Mo’n esittelemässä analyysissä käytettiin 116 934 osallistujan aineistoa, jossa tarkasteltiin melanooman (CM) ja muun ihosyövän (NMSC) esiintyvyyttä ja mahdollisia yhteyksiä tatuointiin.

Tatuointien määrä tai pinta-ala ei yksinään selittänyt syöpäriskiä, mutta taustatekijät (esim. altistuminen UV-säteilylle, ikä, ihotyyppi) vaikuttivat kokonaiskuvaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös diagnoosien viivästymistä, jos tatuointi oli peittänyt ihomuutoksen.

Yhteenveto:

Kaikki kolme tutkimusta osoittavat, että tatuoinnit eivät lisää melanooman riskiä väestötasolla. Vaikka yksittäistapauksissa tatuointi saattaa peittää ihomuutoksen, tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkittävää riskin kasvua tatuoiduilla.

Itse asiassa jotkin tutkimukset viittaavat mahdollisuuteen, että laajempi tatuointialtistus voisi jopa liittyä alentuneeseen riskiin – mahdollisesti ihon suojausmekanismien tai immuunivasteiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö tarkkuus olisi tärkeää:

Tatuoijan on hyvä tunnistaa epäilyttävät ihomuutokset ja ohjata asiakas lääkärin arvioon tarvittaessa.

Esitysdia, jossa tilastotietoa tatuointiin liittyvistä komplikaatioista. Vain 10 % asiakkaista valittaa komplikaatioista, 33 % hakeutuu lääkäriin, mutta jopa 93 % tatuoijista saa kysymyksiä tatuointikomplikaatioista.

WCTP 2025 -kongressissa esitellyt tutkimukset tarkastelivat mahdollisia yhteyksiä tatuointien ja lymfooman eli imusolmukesyöpien välillä. Tulos on useimmille helpottava: laajat tutkimukset eivät tue ajatusta, että tatuoinnit lisäisivät lymfooman riskiä.

Yksittäisissä tutkimuksissa, kuten tanskalaistutkimuksessa, havaittiin lievää riskin nousua tiettyinä ajanjaksoina tatuoinnin ottamisen jälkeen. Samalla kuitenkin korostettiin, että taustatekijät, kuten elintavat, tulehdusreaktiot ja immuunijärjestelmän vasteet, voivat vaikuttaa tuloksiin. Monet tutkimukset – mukaan lukien meta-analyysi – eivät löytäneet selkeää yhteyttä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyinen tutkimusnäyttö ei osoita selkeää lymfoomariskin kasvua tatuoitujen keskuudessa, mutta aihetta tutkitaan edelleen. Tieto lisää ymmärrystä ja tukee turvallisempaa tatuointikulttuuria tulevaisuudessa.

Formaldehydi – hiljainen huolenaihe?

Michael Dirksin esitys nosti esiin tatuointimusteiden säilytykseen liittyvät haasteet. Jos musteita säilytetään liian lämpimässä, niihin voi alkaa kerääntyä formaldehydiä – yhdiste, jonka kanssa emme halua asiakkaidemme tai itsemme olevan tekemisissä. Yksinkertainen ratkaisu: oma jääkaappi musteille.

Käytännön työpajat – ihosairauksista arpien tatuoimiseen

Kongressissa järjestetyt työpajat tarjosivat käytännönläheistä tietoa mm. ihon arvioinnista ennen tatuointia, jälkihoidosta ja ongelmatilanteiden tunnistamisesta. Puhuttiin myös arpien tatuoimisesta, tatuointien psykologisista vaikutuksista ja siitä, millä tavoin tatuoijat ja lääkärit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, unohtamatta tatuoimisen turvallisuus- ja hygieniapuolta. Myös parhaista jälkihoitotavoista puhuttiin:

Esitysdia, jonka otsikkona on ‘What is the correct form of aftercare’. Näytöllä näkyy virheilmoitus ‘File Not Found’, humoristisena viittauksena siihen, ettei tatuoinnin jälkihoidosta ole yksimielisyyttä.

Yhteenvetona:

WCTP 2025 osoitti taas, miten tärkeää on yhdistää tutkimustieto ja tatuointikulttuurin käytännöt. Minua inspiroi erityisesti se, kuinka avoin, utelias ja yhteisöllinen ilmapiiri kongressissa vallitsi. Oli hienoa nähdä, että myös tutkijat kuuntelivat tatuoijia – ja että me voimme yhdessä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ala kehittyy.

Tatuointiala muuttuu ja kasvaa. Haluan olla osaltani mukana varmistamassa, että se tekee sen turvallisesti, vastuullisesti – ja sydämellä.

Kuva rakennuksesta, jossa järjestettiin WCTP 2025 -konferenssi Roomassa. Rakennuksen julkisivussa lukee ‘Consiglio Nazionale delle Ricerche’ ja sen edessä liehuvat liput.

Kolme päivää tatuointitutkimuksen äärellä Wienissä

ESTP (European Society of Tattoo and Pigment Research) on tatuointi- ja pigmenttitutkimuksen eurooppalainen yhdistys. Sen järjestämä WCTP (World Congress on Tattoo and Pigment Research) kokoaa yhteen tutkijoita, lääkäreitä, tatuoijia, kestopigmentoijia ja muita alan asiantuntijoita.

Kuudes kongressi järjestettiin Wienissä 24.–26. toukokuuta 2023. Kolmeen päivään mahtui paljon tutkimustietoa, keskustelua ja kohtaamisia. Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.

Asiakasturvallisuus alkaa ihon arvioinnista

Kongressi alkoi tatuoijille ja kestopigmentoijille suunnatulla workshopilla. Nimestään huolimatta se oli enemmän keskusteleva luentokokonaisuus, mutta aamupäivän anti oli erittäin opettavainen.

Aiheina olivat tatuointien komplikaatiot, allergiat, kemikaalihaitat sekä ihosairauksien ja epäilyttävien ihomuutosten tunnistaminen. Tatuoijan ei tarvitse osata tehdä diagnooseja, mutta hänen on tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa tatuoimista kannattaa siirtää tai asiakas ohjata lääkärin arvioon.

Tatuointihistoriaa – ja tulkintoihin vaikuttaneita ennakkoluuloja

Arkeologi Aaron Deter-Wolf kertoi tatuointien historiasta ja menetelmistä, joilla vanhoja tatuointeja ja tatuointivälineitä tutkitaan. Merkkejä tatuoimisesta on löytynyt eri puolilta maailmaa, ja uudet tutkimusmenetelmät täydentävät jatkuvasti käsitystämme sen historiasta.

Erityisen kiinnostavaa oli kuulla, kuinka tutkijoiden omat asenteet ovat vaikuttaneet löydösten tulkintaan. Tatuoituja muumioita on yhdistetty esimerkiksi rikollisuuteen tai alhaiseen yhteiskunnalliseen asemaan ilman riittäviä perusteita. Myöhempi tutkimus on haastanut näitä oletuksia.

Myös tatuointivälineitä on saatettu luokitella käsityö- tai nahantyöstövälineiksi. Menneisyyden tatuointikulttuurista on siis vielä paljon löydettävää.

REACH – turvallisuustavoitteita ja käytännön haasteita

Suuri osa ensimmäisestä päivästä käsitteli EU:n tatuointimusteita koskevia REACH-rajoituksia ja niiden vaikutuksia alaan.

Turvallisemmat musteet ja avoimempi tieto niiden sisällöstä ovat tavoitteita, joiden takana on helppo seistä. Kongressissa keskusteltiin kuitenkin myös sääntelyn haasteista: tutkimustiedon puutteista, turvallisuuden arvioinnista, tutkimusten kustannuksista ja korvaavien pigmenttien ominaisuuksista.

Tatuoijan näkökulmasta keskeinen kysymys on, miten sääntely, tutkimus ja käytännön työ saadaan tukemaan toisiaan. Pelkkä pigmentin vaihtaminen ei vielä vastaa kaikkiin sen turvallisuutta koskeviin kysymyksiin.

Psoriasis ja pintapuudutteet

Ihotautilääkäri Patrycja Rogowskan esitys käsitteli tatuoimista psoriaasia sairastavilla. Psoriasis ei automaattisesti estä tatuoinnin ottamista, mutta ihon kunto, sairauden aktiivisuus ja lääkitys on huomioitava yksilöllisesti. Ihovaurio voi myös laukaista psoriasismuutoksia aiemmin terveellä alueella eli niin sanotun Koebner-ilmiön.

Esityksessä huomioitiin myös tatuointien mahdollinen myönteinen merkitys kehonkuvalle ja itsensä hyväksymiselle.

Pintapuudutteista keskusteltaessa tatuoijat toivat esiin kokemuksia ihon turpoamisesta, pehmenemisestä ja työstämisen vaikeutumisesta. Käytännön viesti asiakkaalle on selkeä: puudutteiden käytöstä kannattaa aina sopia tatuoijan kanssa etukäteen.

Mitä musteelle tapahtuu ihossa?

Toinen päivä vei syvälle pigmenttien kemiaan, solututkimuksiin sekä UV-säteilyn ja laserien vaikutuksiin. Välillä aiheiden seuraaminen vaati melkoista keskittymistä, mutta kokonaisuus syvensi ymmärrystä siitä, etteivät tatuointimusteet ole ihossa muuttumattomia.

Erityisesti UV-säteilyn vaikutukset pigmentteihin jäivät mieleen. Aurinkosuojaus ansaitsee paikkansa tatuointien hoito-ohjeissa myös paranemisen jälkeen.

Vaikka monet esitykset käsittelivät haittoja ja riskejä, ilmapiiri oli rakentava. Tarkoitus oli ymmärtää, mitä voi tapahtua ja miten ongelmia voidaan ehkäistä.

Hygienia ja tatuointialan yhteistyö

Kolmantena päivänä puhuttiin tatuointialan kehityksestä ja eurooppalaisten tatuointiyhdistysten yhteistyöstä. Puheenvuoroissa korostui alan oma työ hygienian ja asiakasturvallisuuden parantamiseksi.

Tatuointivälineiden helppo saatavuus ei tarkoita, että niiden turvallinen käyttö olisi yhtä helppoa. Hygienia ja aseptiikka vaativat tietoa, sopivat tilat ja johdonmukaiset toimintatavat. Käsienpesu ja desinfiointiaine eivät yksin riitä.

Eurooppalaisten yhdistysten yhteistyö puolestaan tarjoaa mahdollisuuden jakaa osaamista ja vahvistaa alan ääntä yhteisissä kysymyksissä.

Hoidolliset tatuoinnit – erityisen merkityksellinen aihe

Hoidolliset tatuoinnit olivat yksi itselleni tärkeimmistä aiheista. Niillä voidaan palauttaa esimerkiksi sairauden tai leikkauksen myötä muuttunutta ulkonäköä ja tukea ihmisen suhdetta omaan kehoonsa.

Oli hienoa keskustella kokeneiden kollegoiden kanssa tekniikoista ja kokemuksista. Myös tällä alueella pigmenttirajoitukset ovat tuoneet haasteita sopivien sävyjen löytämiseen, mutta kehitystyö jatkuu.

Wienistä jäi mukaan uutta tietoa, kontakteja ja intoa kehittää omaa työtä. Erityisen arvokasta oli nähdä saman pöydän ääressä tatuoijia, tutkijoita, lääkäreitä ja muita asiantuntijoita, joita yhdisti halu tehdä alasta turvallisempi.

Suosittelen kongressia kaikille, jotka haluavat syventää osaamistaan ja kuulla, mihin tatuointitutkimus on menossa.