Tuore tatuointi ja saunominen

Mitä ihossa tapahtuu ja miksi kannattaa malttaa

Olipa sitten mökkikausi kuumimmillaan tai tuleva yksittäinen juhla, johon sauna kuuluu – kuten juhannus tai joulu – yksi yleisimmistä kysymyksistä tatuoinnin jälkeen on: “Milloin saan mennä saunaan?”

Eikä ihme – me suomalaiset olemme saunakansaa, ja monelle jo viikonkin tauko löylyistä tuntuu pitkältä ajalta odottaa. Koska tämä kysymys nousee esiin kerta toisensa jälkeen, tässä katsaus siihen, mitä ihossa tapahtuu tatuoinnin jälkeen ja miksi saunan lämpö, kosteus ja tuore tatuointi eivät aina ole hyvä yhdistelmä.

Tatuointi on haava – hieno ja suunniteltu, mutta haava silti

Tatuoinnissa ihon pintakerroksen läpi viedään mustetta dermikseen tuhansilla neulanpistoilla. Jokainen pisto on pieni vaurio, ja yhdessä ne muodostavat avoimen haavan, joka tarvitsee aikaa ja rauhaa parantuakseen.

Heti tatuoinnin jälkeen keho reagoi käynnistämällä tulehdusreaktion:

  • Verisuonet laajenevat (vasodilataatio), jotta alueelle saadaan enemmän verta ja puolustussoluja.
  • Kudoksista vapautuu histamiinia, prostaglandiineja ja typpioksidia, jotka lisäävät verisuonten läpäisevyyttä, herkistävät kipu- ja lämpötuntemusta sekä tukevat puolustusreaktiota.
  • Verenkierron vilkastuminen aiheuttaa punoitusta ja kuumotusta haavan ympärillä.

Ruven muodostuminen ja tulehdusvaihe

Paranemisen alkuvaiheessa (1–3 vrk) veri ja kudosneste muodostavat haavapinnalle hyytymän, joka kuivuu suojaksi. Tämä “rupi” tai ohut kalvo on haavan ensimmäinen mekaaninen kilpi.

  • Kevyessä työssä rupi voi olla lähes huomaamaton kalvo.
  • Jos mustetta ja kudosnestettä on noussut pintaan enemmän, rupi voi olla paksumpi ja samea.

Tässä vaiheessa puolustussolut – mm. neutrofiilit ja makrofagit – puhdistavat vaurioaluetta ja estävät mikrobien pääsyn kudokseen.

Proliferaatiovaihe – uuden kudoksen rakentaminen

Noin 4.–14. vuorokauden kohdalla alkaa proliferaatiovaihe, jolloin varsinainen kudoskorjaus etenee:

  • Fibroblastit rakentavat kollageenirunkoa dermikseen. Tatuointimuste jää pääosin makrofagien ja fibroblastien sisään, mikä tekee väristä pysyvän.
  • Uusia verisuonia kasvaa alueelle (angiogeneesi).
  • Ihon pintaan muodostuu uusi epiteelikerros (epitelisaatio). Kun pinta sulkeutuu, iho alkaa kuoriutua ja hilseillä, ja värit kirkastuvat.

Miksi saunominen ei sovi tähän vaiheeseen?

  1. Heti tatuoimisen jälkeen (0-24h)
  • Sauna lisää verenkiertoa ja turvotusta, mikä voi pahentaa vuotoa ja työntää mustetta ulos.
  • Hautuva kosteus ja hiki tarjoavat bakteereille ihanteellisen kasvualustan.

2. Tulehdusvaihe (1–3 vrk)

  • Saunan kosteus pehmittää suojakalvoa tai rupea, joka voi irrota liian aikaisin → infektioriski kasvaa ja mustetta pääsee poistumaan tatuoidulkta alueelta.
  • Lämpö voimistaa vasodilataatiota ja lisää punoitusta, kirvelyä ja turvotusta.

3. Proliferaatiovaiheen alku (4.–14. vrk)

  • Uusi iho on ohut ja hauras. Liika kosteus voi pehmentää ja rikkoa sen, jolloin mustetta voi lähteä mukana.

Tartuntariski: yhteissaunat ja -suihkut ovat mikrobien ja sienien juhlapöytiä.

Milloin saunaan voi mennä?

Yleissääntönä: odota tatuoinnin koosta ja sijainnista riippuen 1–2 viikkoa, kunnes:

  • Tatuointi ei ole enää arka, kipeä tai punoittava.
  • Iho on kuoriutunut kokonaan eikä siinä ole enää rupea.
  • Alue näyttää ja tuntuu parantuneelta.

Jos epäröit, kysy neuvoa tatuoijaltasi.

WCTP2025 Rooma

Matkassa Roomassa – mitä opin WCTP 2025 -kongressissa?

Kuva WCTP 2025 -konferenssin lavalta Roomassa. Näytöllä näkyy tapahtuman logo ja teksti ‘7th World Congress of Tattoo and Pigment Research’, sekä sponsorien logot.

ESTP (The European Society of Tattoo and Pigment Research) järjesti 7. kansainvälisen kongressin WCTP:n (The Worls Congress of Tattoo and Pigment Research) 7.–9. toukokuuta 2025 Roomassa, Italiassa. Kongressi kokosi yhteen tutkijoita, lääketieteen ammattilaisia, tatuointi- ja kestopigmentointitaiteilijoita sekä muita alan asiantuntijoita keskustelemaan tatuointialan ajankohtaisista aiheista ja tutkimuksista.

Kongressin pääteemat:

  • Tatuointiin liittyvät allergiat & immunotoksikologia
  • Laserpoisto & sen komplikaatiot
  • Tatuointimusteen toksikologia, biodistribuutio ja tutkimus (in vitro / in vivo)
  • Musteiden kemiallinen analyysi & markkinavalvonta
  • Valmistajien säädöstenmukaisuus & REACH
  • Epidemiologia ja kliiniset näkökulmat tatuointikomplikaatioihin
  • Kestopigmentoinnin psykologia & tekninen toteutus
  • Tatuointi- & hygieniakoulutus
  • Arkeologinen näkökulma tatuointihistoriaan

Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.

T-solutestit allergioiden tunnistamiseen?

Dr. Katkerina Siewert esitteli tutkimuksen, jossa pysyvien tatuointien pigmenttiallergioita testattiin T-solujen avulla – ilman iholle tehtävää altistusta. Tämä voi tulevaisuudessa tarjota täsmällisemmän ja turvallisemman tavan selvittää musteisiin liittyviä allergioita.

Popcorn-ilmiö ja laserpoiston uudet tuulet

Jos olet joskus nähnyt laserilla poistettua tatuointia, olet ehkä huomannut nopeasti turvonneet, vaaleat rakkulat – ns. popcorn-ilmiön. Giuseppe Scarcella kertoi, miten akustiset shokkiaallot voivat hajottaa tätä ilmiötä, jolloin samaa aluetta voidaan käsitellä heti uudelleen. Lopputuloksena voi olla nopeampi poistoprosessi.

Tatuoinnit, melanooma ja lymfooma – mitä tutkimukset kertovat?

Viime vuosina on käynnistetty useita laajoja tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään, onko tatuoinneilla yhteyttä melanooman eli ihosyövän riskiin. Tuoreimmat tulokset eri puolilta maailmaa – Alankomaista, Yhdysvalloista ja Ranskasta – tarjoavat tärkeää, rauhoittavaa tietoa.

Hollannin valtakunnallinen rekisteritutkimus:

Joey Karregatin esittelemä tutkimus on ensimmäinen laaja epidemiologinen tarkastelu tatuointiin liittyvistä melanoomatapauksista. Aineisto kattoi vuodet 1991–2023 ja perustui PALGA-rekisterin tietoihin.

  • Tutkimusjakson aikana tatuointien suosio kasvoi voimakkaasti, mutta tatuointiin yhdistettyjä melanoomia raportoitiin vain 94 tapausta, eli 0,07 % kaikista melanoomista.
  • Ilmaantuvuus pysyi matalana koko seurannan ajan, eikä syysuhdetta tatuointien ja melanooman välillä havaittu.
  • Huomionarvoista oli, että tatuointi voi joskus peittää melanooman, mikä voi viivästyttää sen tunnistamista (”camouflaging effect”).

Utahin väestötutkimus:

Rachel McCarty esitteli Yhdysvalloissa tehdyn tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa verrattiin melanoomatapauksia ja terveitä kontrollihenkilöitä. Tuloksissa havaittiin mielenkiintoinen ilmiö:

  • Pieni tatuointialtistus saattoi liittyä lievästi kohonneeseen riskiin, kun taas laajempi tatuointialtistus (useita suuria tatuointeja) näytti liittyvän alentuneeseen riskiin.
  • Mahdollisiksi selityksiksi esitettiin käyttäytymistekijöitä (esim. parempi UV-suojaus), ihon paksuuntumista ja immuunivasteen aktivoitumista.

Ranskan Constances-väestötutkimus:

Tingting Mo’n esittelemässä analyysissä käytettiin 116 934 osallistujan aineistoa, jossa tarkasteltiin melanooman (CM) ja muun ihosyövän (NMSC) esiintyvyyttä ja mahdollisia yhteyksiä tatuointiin.

  • Tatuointien määrä tai pinta-ala ei yksinään selittänyt syöpäriskiä, mutta taustatekijät (esim. altistuminen UV-säteilylle, ikä, ihotyyppi) vaikuttivat kokonaiskuvaan.
  • Tutkimuksessa tarkasteltiin myös diagnoosien viivästymistä, jos tatuointi oli peittänyt ihomuutoksen.

Yhteenveto:

Kaikki kolme tutkimusta osoittavat, että tatuoinnit eivät lisää melanooman riskiä väestötasolla. Vaikka yksittäistapauksissa tatuointi saattaa peittää ihomuutoksen, tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkittävää riskin kasvua tatuoiduilla.

Itse asiassa jotkin tutkimukset viittaavat mahdollisuuteen, että laajempi tatuointialtistus voisi jopa liittyä alentuneeseen riskiin – mahdollisesti ihon suojausmekanismien tai immuunivasteiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö tarkkuus olisi tärkeää:

Tatuoijan on hyvä tunnistaa epäilyttävät ihomuutokset ja ohjata asiakas lääkärin arvioon tarvittaessa.

Esitysdia, jossa tilastotietoa tatuointiin liittyvistä komplikaatioista. Vain 10 % asiakkaista valittaa komplikaatioista, 33 % hakeutuu lääkäriin, mutta jopa 93 % tatuoijista saa kysymyksiä tatuointikomplikaatioista.

WCTP 2025 -kongressissa esitellyt tutkimukset tarkastelivat mahdollisia yhteyksiä tatuointien ja lymfooman eli imusolmukesyöpien välillä. Tulos on useimmille helpottava: laajat tutkimukset eivät tue ajatusta, että tatuoinnit lisäisivät lymfooman riskiä.

Yksittäisissä tutkimuksissa, kuten tanskalaistutkimuksessa, havaittiin lievää riskin nousua tiettyinä ajanjaksoina tatuoinnin ottamisen jälkeen. Samalla kuitenkin korostettiin, että taustatekijät, kuten elintavat, tulehdusreaktiot ja immuunijärjestelmän vasteet, voivat vaikuttaa tuloksiin. Monet tutkimukset – mukaan lukien meta-analyysi – eivät löytäneet selkeää yhteyttä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyinen tutkimusnäyttö ei osoita selkeää lymfoomariskin kasvua tatuoitujen keskuudessa, mutta aihetta tutkitaan edelleen. Tieto lisää ymmärrystä ja tukee turvallisempaa tatuointikulttuuria tulevaisuudessa.

Formaldehydi – hiljainen huolenaihe?

Michael Dirksin esitys nosti esiin tatuointimusteiden säilytykseen liittyvät haasteet. Jos musteita säilytetään liian lämpimässä, niihin voi alkaa kerääntyä formaldehydiä – yhdiste, jonka kanssa emme halua asiakkaidemme tai itsemme olevan tekemisissä. Yksinkertainen ratkaisu: oma jääkaappi musteille.

Käytännön työpajat – ihosairauksista arpien tatuoimiseen

Kongressissa järjestetyt työpajat tarjosivat käytännönläheistä tietoa mm. ihon arvioinnista ennen tatuointia, jälkihoidosta ja ongelmatilanteiden tunnistamisesta. Puhuttiin myös arpien tatuoimisesta, tatuointien psykologisista vaikutuksista ja siitä, millä tavoin tatuoijat ja lääkärit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, unohtamatta tatuoimisen turvallisuus- ja hygieniapuolta. Myös parhaista jälkihoitotavoista puhuttiin:

Esitysdia, jonka otsikkona on ‘What is the correct form of aftercare’. Näytöllä näkyy virheilmoitus ‘File Not Found’, humoristisena viittauksena siihen, ettei tatuoinnin jälkihoidosta ole yksimielisyyttä.

Yhteenvetona:

WCTP 2025 osoitti taas, miten tärkeää on yhdistää tutkimustieto ja tatuointikulttuurin käytännöt. Minua inspiroi erityisesti se, kuinka avoin, utelias ja yhteisöllinen ilmapiiri kongressissa vallitsi. Oli hienoa nähdä, että myös tutkijat kuuntelivat tatuoijia – ja että me voimme yhdessä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ala kehittyy.

Tatuointiala muuttuu ja kasvaa. Haluan olla osaltani mukana varmistamassa, että se tekee sen turvallisesti, vastuullisesti – ja sydämellä.

Kuva rakennuksesta, jossa järjestettiin WCTP 2025 -konferenssi Roomassa. Rakennuksen julkisivussa lukee ‘Consiglio Nazionale delle Ricerche’ ja sen edessä liehuvat liput.

Tatuoinnin jälkihoito -rasvaa vai ei?

Tatuoinnin hoito-ohjeet on yleensä pääpiirteittäin samankaltaisia, vaikka pieniä eroja voi esiintyä tatuoijien välillä. Viime vuosina tatuointipiireissä on esiintynyt keskustelua ns. kuivaparantamisesta, jossa tatuoitua aluetta ei hoideta voiteilla tai rasvoilla, vaan annetaan tatuoinnin kuivua ja parantua luonnostaan. Kuivaparantamisen ajatellaan vähentävän bakteerikasvua ja siten tulehdusriskiä, mutta tähän ei ole vahvaa näyttöä -päinvastoin. Lääketieteessä haavanhoito on hyvin tutkittu alue, eikä kosteuden ole todettu lisäävän tulehdusriskiä, kunhan hygienia on kunnossa. Sen sijaan on näyttöä, että kuivaparantaminen hidastaa haavan paranemista jopa 50%. Tästä syystä kosteuden ylläpitäminen ja asianmukainen haavanhoito ovat suositeltavia käytäntöjä tatuoinnin jälkihoidossa.

Tatuoinnin paraneminen

​​Haavan paranemisprosessiin kuuluu kolme vaihetta: tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaihe. Tulehdusvaihe ei tässä yhteydessä viittaa bakteerien aiheuttamaan tulehdukseen haavassa, vaan pikemminkin tuoreen trauman aiheuttamaan punoitukseen ja turvotukseen. Tulehdusvaiheessa haava-alueelle kerääntyy valkosoluja, joiden tehtävänä on tuottaa haavaan kasvutekijöitä, tuhota bakteereita ja poistaa kuollutta kudosta. Korjausvaihe alkaa vasta, kun tulehdus on rauhoittunut. Tässä vaiheessa solut alkavat uusiutua, ja haavan pohja täyttyy uudella kudoksella. Seuraavien parin viikon aikana kollageeni vahvistaa uutta kudosta, ja ihon pintasolukko eli epiteeli sulkee haavan. Kypsymisvaiheessa arpikudosta alkaa muodostua.

Kosteuden ylläpitäminen haavanhoidossa vähentää kipua ja auttaa ehkäisemään arpikudoksen muodostumista. Kosteassa ympäristössä uusiutuvat solut voivat liikkua paremmin, mikä aktivoi kollageenin tuotantoa ja luo optimaaliset olosuhteet haavan paranemiselle.

Hauska piirroskuva kahdesta epiteelisolusta uimarenkaissa, kuvaten kosteuden merkitystä ihon paranemisessa tatuoinnin jälkeen. Solut tarvitsevat kosteutta kommunikoidakseen ja toimiakseen tehokkaasti.

Kun haava syntyy, solujen täytyy pystyä kommunikoimaan keskenään lähettämällä ja vastaanottamalla signaaleja kudoksen korjaamiseksi. Solut kommunikoivat erittämällä kasvutekijöitä ja muita signalointimolekyylejä, jotka vaativat nestemäisen väliaineen solujen väliseen viestintään haavan paranemisen edistämiseksi. Kosteassa ympäristössä epiteelisolut voivat myös liikkua ja uusiutua haavassa tehokkaammin kuin kuivassa ympäristössä.

Tatuointimuste asettuu dermiksen eli ihon keskimmäiseen kerrokseen, nystykerrokseen. Oikein tehdyn tatuoinnin jälkeinen haava on siis hyvin pinnallinen. Riippumatta siitä, millaiset jälkihoitomenetelmät ovat, ymmärrys puhtaudesta ja perusterve immuunijärjestelmä ovat riittävät tatuoinnin paranemiseen. Ihon paranemismekanismi on kuitenkin kaikille sama, ja vaikka voidaan keskustella siitä, mikä on paras menetelmä, tutkittu tieto vahvasti puoltaa kosteuden ylläpitämistä haava-alueella.

Millaista rasvaa tulisi sitten käyttää?

Yleisesti ottaen kosteuttavat ja suojaavat voiteet, kuten mehiläisvaha- tai lanoliinipohjaiset voiteet, voivat olla tehokkaita. Sheavoi-pohjaiset voiteet toimivat hyvin vegaanisena vaihtoehtona. Vaikka vaseliini ei itsessään sisällä kosteuttavia ainesosia, se toimii erinomaisena kosteuden lukitsijana iholle. Vaseliini muodostaa suojaavan kerroksen ihon pinnalle, joka estää kosteuden haihtumista ja auttaa siten säilyttämään ihon luonnollisen kosteuden. Lisäksi vaseliini voi auttaa rauhoittamaan ihoa ja suojaamaan sitä ulkoisilta ärsykkeiltä.

Hyvän hoitorasvan valitseminen riippuu ihotyypistä, ihon tarpeista ja mieltymyksistä. Kuivalle iholle kannattaa usein valita kosteuttavampi ja ravitsevampi rasva, kun taas rasvoittuvalle iholle sopii kevyempi koostumus. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että iho voi olla herkkä eri ainesosille. Rasvan koostumuksella on myös merkitystä käyttömukavuuden kannalta, sillä jotkut kaipaavat kevyempää levittyvyyttä, kun taas toiset suosivat paksumpaa voidetta. Muista, että ihonhoito on henkilökohtaista, ja se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Siksi on tärkeää löytää juuri omaan ihoon sopiva hoitorasva kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja.

Käsihygienia

Jokainen varmasti tietää tai on kuullut käsihygienian tärkeydestä kun on kyse tautien leviämisen ehkäisystä. Iholla elää lukuisia pieneliöitä eli mikrobeja: bakteereita, viruksia, sienikasvustoa ja alkueliöitä, jotka ovat osa ihon normaalikasvustoa. Kädet ovat suurin ristikontaminaation välittäjä ja siksi käsihygieniaan on syytä suhtautua asiaankuuluvalla huolella. Tatuoimisen aikana asiakkaan iho rikkoontuu, jolloin vieraiden mikrobien pääsy kudokseen ja infektioriski kasvaa.

Huolelliseen käsinpesuun tarvitaan vettä ja saippuaa. Kostutettuihin käsiin tulisi hieroa riittävä määrä saippuaa 20 sekunnin ajan huomioiden kämmenet, kämmenselät, sormet ja niiden välit sekä kynnet ja niiden aluset. Kädet tulisi pestä kyynärpäihin asti eikä kelloja tai koruja tulisi olla. Huolellisen käsienpesun viimeistelee desinfiointiaine, jota hierotaan käsiin asianmukainen määrä sen ajan kuin desinfiointiaineen kuivuminen vaatii. Käsiä tulisi pestä riittävän usein. Kädet voivat olla likaiset ilman näkyvääkin likaa. Rahan käsittely likaa kädet, samoin kännykän. Vessakäynnin jälkeisestä käsipesusta toivottavasti ketään ei tarvitse huomauttaa.

Käsihygienian ylläpidossa on yksi huomion arvoinen asia -kynnet. Rakennekynnet ovat yleistyneet 2000-luvun alusta asti. Terveydenhoitoalalla aiheesta on tehty tutkimuksia ja viime vuosien koronapandemian takia asia on noussut uudelleen pinnalle. Siinä missä pitkät luonnonkynnetkin, on varsinkin rakennekynnet ongelmalliset käsihygienian ylläpidossa. Pitkät kynnet hankaloittavat tehokasta puhdistusta varsinkin kynnenalusten osalta ja sen lisäksi rakennekynnet mahdollistavat enemmän koloja mikrobeille kasvualustaksi. Pitkät kynnet aiheuttavat myös enemmän suojahanskojen rikkoutumista. Terveydenalan henkilöstölle tehdyissä tutkimuksissa rakennekynsistä on löytynyt mm. hepatiitti B:tä ja C:tä, hiivaa, kokkibakteereita ja E.colia käsienpesusta huolimatta. Suositus on, että tatuointityössä kynnen kasvu saisi olla maksimissaan 3mm. Rakennekynsiä tulisi välttää. Ehyt kynsilakkakerros ei testauksessa ole osoittautunut ongelmalliseksi, mutta kynsilakka tulisi poistaa pienestäkin säröstä tai kulumasta.

Piirroskuva kahdesta kädestä, joista toisessa on pitkät rakennekynnet ja toisessa lyhyet, luonnolliset kynnet. Kuvitus liittyy artikkeliin, jossa käsitellään kynsien vaikutusta käsihygieniaan tatuointityössä.

Käsihygieniaa on tärkeää myös asiakkaan ylläpitää tatuoinnin jälkihoidossa. Tatuointiin tulee suhtautua kuin avohaavaan, joka on altis tulehduksille ja vierasperäisille mikrobeille.

Luin jokin aika sitten Amerikan puolella suoritetusta tutkielmasta, jossa käytiin läpi tatuoinnin jälkihoito-ohjeita ja kuinka useassa niissä muistutettiin asiakasta käsihygieniasta. Luku oli hälyttävän pieni, reilun 10% luokkaa muistaakseni. Tästä kiinnostuneena tutustuin n. 150 suomalaisen tatuointistudion julkaisemiin hoito-ohjeisiin. Käsitykseni suomalaisesta hygieniantasosta on aina ollut korkealla. Hoito-ohjeet oli satunnaisesti valittu niin isommilta kuin pienemmiltäkin studioilta ympäri Suomea. Hieman paremmin meillä meni, mutta vain n. 30% hoito-ohjeista muistutti käsihygienian tärkeydestä. Vain alle kymmenen lukemastani hoito-ohjeesta ohjeisti selkeästi heti alussa pesemään kädet aina ennen tuoretta tatuointia käsitellessä. Kolmessa ohjeessa maininta puhtaista käsistä oli tekstin keskelle niin, että huolimattomalla lukemisella olisi koko asia voinut jäädä rekisteröimättä.

Luotetaanko asiakkaan kykyyn pestä käsiä sen verran, ettei ole koettu tarpeelliseksi asiasta erikseen muistuttaa vai eikö asiaan muuten vain ole kiinnitetty huomiota? Käsihygieniaan perehtymätön ei välittämättä osaa ottaa kaikkia asioita huomioon ja varsinkin ensimmäisiä tatuointejaan ottava asiakas saattaa alussa olla vielä niin innoissaan uudesta tatuoinnista sekä adrenaliinin vaikutuksen alaisena, ettei kaikki tieto, niin kirjallinen kuin suullinenkaan, heti tule täysin sisäistettyä. Hoito-ohjeet ovat monesti myös hyvin pitkiä. Tämän takia olisi suositeltavaa korostaa hyvän käsihygienian tärkeyttä selkeästi heti ohjeiden alussa.

Tatuoinnit ja aurinko

Kaikki tietävät, että auringon säteet ovat vahingollisia iholle, mutta erityisen tarkkana pitää olla, jos sinulla on tatuointeja.

Aurinko on yksi pahimpia tatuoinnin vihollisia. Ultraviolettisäteet vaikuttavat tatuointimusteeseen laserin tavoin. Ne pilkkoo pigmenttiä ja saa tatuoinnin haalistumaan ja osan väreistä jopa muuttumaan. Solariumit ovat myös vahingollisia, ehkä jopa enemmänkin kuin luonnollinen ultraviolettisäteily. Solariumissa UV-säteet on keskitetympiä ja solariumissa tulee helposti makoiltua pidempään, kuin suositellaan. Auringonpolttama ihon pinta vahingoittuu ja voi aiheuttaa kohoumia ja arpeutumista ja saada ihon kutisemaan (ehkä jopa pysyvästi).

Siinä missä iho, myös tatuointi vanhenee ajan kanssa. Tatuoinin värit menettävät kirkkauttaan ja jälki pehmenee. Huolellisella jälkihoidolla paranemisvaiheessa ja hyvällä ihonhuollolla läpi elämän pidät myös huolen, että tatuoinnin laatu pysyy parhaana mahdollisena pitkään. Alttiimpia värejä haalistumiselle ja muutokselle on vaaleat ja keltaisen ja punaisen sävyt. Myös musta muuttuu herkästi siniseen taittavaksi ja haalistuu.

Paras tapa suojata tatuointi on peittää se vaatteella. Kesällä kuitenkin haluaa nauttia lämmöstä ja auringosta ja ehkä vähän esitelläkin taidetta ihollaan. Käytä aina vähintään suojakerrointa 30. Älä käytä aurinkorasvaa tuoreelle tatuoinnille vaan odota vähintään kuukausi, että uusi iho ehtii muodostua tatuoidun alueen päälle. Tatuoinnin koosta riippuen, suositeltavaa on odottaa 1-3 kuukautta ennen auringolle altistumista. Tuore tatuointi on kaikista alttein haalistumiselle auringonpaisteessa.

Itseruskettavat voiteet ja suihkurusketus on turvallinen vaihtoehto jahka tatuointi on täysin parantunut.

Tatuoinnit on kalliita taideteoksia. Ne pysyvät ihollasi lopun elämääsi joten miksi et pitäisi niistä parasta mahdollista huolta?