Matkassa Roomassa – mitä opin WCTP 2025 -kongressissa?

ESTP (The European Society of Tattoo and Pigment Research) järjesti 7. kansainvälisen kongressin WCTP:n (The Worls Congress of Tattoo and Pigment Research) 7.–9. toukokuuta 2025 Roomassa, Italiassa. Kongressi kokosi yhteen tutkijoita, lääketieteen ammattilaisia, tatuointi- ja kestopigmentointitaiteilijoita sekä muita alan asiantuntijoita keskustelemaan tatuointialan ajankohtaisista aiheista ja tutkimuksista.

Kongressin pääteemat:

• Tatuointiin liittyvät allergiat & immunotoksikologia
• Laserpoisto & sen komplikaatiot
• Tatuointimusteen toksikologia, biodistribuutio ja tutkimus (in vitro / in vivo)
• Musteiden kemiallinen analyysi & markkinavalvonta
• Valmistajien säädöstenmukaisuus & REACH
• Epidemiologia ja kliiniset näkökulmat tatuointikomplikaatioihin
• Kestopigmentoinnin psykologia & tekninen toteutus
• Tatuointi- & hygieniakoulutus
• Arkeologinen näkökulma tatuointihistoriaan

Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.

T-solutestit allergioiden tunnistamiseen?

Dr. Katkerina Siewert esitteli tutkimuksen, jossa pysyvien tatuointien pigmenttiallergioita testattiin T-solujen avulla – ilman iholle tehtävää altistusta. Tämä voi tulevaisuudessa tarjota täsmällisemmän ja turvallisemman tavan selvittää musteisiin liittyviä allergioita.

Popcorn-ilmiö ja laserpoiston uudet tuulet

Jos olet joskus nähnyt laserilla poistettua tatuointia, olet ehkä huomannut nopeasti turvonneet, vaaleat rakkulat – ns. popcorn-ilmiön. Giuseppe Scarcella kertoi, miten akustiset shokkiaallot voivat hajottaa tätä ilmiötä, jolloin samaa aluetta voidaan käsitellä heti uudelleen. Lopputuloksena voi olla nopeampi poistoprosessi.

Tatuoinnit, melanooma ja lymfooma – mitä tutkimukset kertovat?

Viime vuosina on käynnistetty useita laajoja tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään, onko tatuoinneilla yhteyttä melanooman eli ihosyövän riskiin. Tuoreimmat tulokset eri puolilta maailmaa – Alankomaista, Yhdysvalloista ja Ranskasta – tarjoavat tärkeää, rauhoittavaa tietoa.

Hollannin valtakunnallinen rekisteritutkimus:

Joey Karregatin esittelemä tutkimus on ensimmäinen laaja epidemiologinen tarkastelu tatuointiin liittyvistä melanoomatapauksista. Aineisto kattoi vuodet 1991–2023 ja perustui PALGA-rekisterin tietoihin.

• Tutkimusjakson aikana tatuointien suosio kasvoi voimakkaasti, mutta tatuointiin yhdistettyjä melanoomia raportoitiin vain 94 tapausta, eli 0,07 % kaikista melanoomista.
• Ilmaantuvuus pysyi matalana koko seurannan ajan, eikä syysuhdetta tatuointien ja melanooman välillä havaittu.
• Huomionarvoista oli, että tatuointi voi joskus peittää melanooman, mikä voi viivästyttää sen tunnistamista (”camouflaging effect”).

Utahin väestötutkimus:

Rachel McCarty esitteli Yhdysvalloissa tehdyn tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa verrattiin melanoomatapauksia ja terveitä kontrollihenkilöitä. Tuloksissa havaittiin mielenkiintoinen ilmiö:

• Pieni tatuointialtistus saattoi liittyä lievästi kohonneeseen riskiin, kun taas laajempi tatuointialtistus (useita suuria tatuointeja) näytti liittyvän alentuneeseen riskiin.
• Mahdollisiksi selityksiksi esitettiin käyttäytymistekijöitä (esim. parempi UV-suojaus), ihon paksuuntumista ja immuunivasteen aktivoitumista.

Ranskan Constances-väestötutkimus:

Tingting Mo’n esittelemässä analyysissä käytettiin 116 934 osallistujan aineistoa, jossa tarkasteltiin melanooman (CM) ja muun ihosyövän (NMSC) esiintyvyyttä ja mahdollisia yhteyksiä tatuointiin.

• Tatuointien määrä tai pinta-ala ei yksinään selittänyt syöpäriskiä, mutta taustatekijät (esim. altistuminen UV-säteilylle, ikä, ihotyyppi) vaikuttivat kokonaiskuvaan.
• Tutkimuksessa tarkasteltiin myös diagnoosien viivästymistä, jos tatuointi oli peittänyt ihomuutoksen.

Yhteenveto:

Kaikki kolme tutkimusta osoittavat, että tatuoinnit eivät lisää melanooman riskiä väestötasolla. Vaikka yksittäistapauksissa tatuointi saattaa peittää ihomuutoksen, tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkittävää riskin kasvua tatuoiduilla.

Itse asiassa jotkin tutkimukset viittaavat mahdollisuuteen, että laajempi tatuointialtistus voisi jopa liittyä alentuneeseen riskiin – mahdollisesti ihon suojausmekanismien tai immuunivasteiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö tarkkuus olisi tärkeää:

Tatuoijan on hyvä tunnistaa epäilyttävät ihomuutokset ja ohjata asiakas lääkärin arvioon tarvittaessa.

WCTP 2025 -kongressissa esitellyt tutkimukset tarkastelivat mahdollisia yhteyksiä tatuointien ja lymfooman eli imusolmukesyöpien välillä. Tulos on useimmille helpottava: laajat tutkimukset eivät tue ajatusta, että tatuoinnit lisäisivät lymfooman riskiä.

Yksittäisissä tutkimuksissa, kuten tanskalaistutkimuksessa, havaittiin lievää riskin nousua tiettyinä ajanjaksoina tatuoinnin ottamisen jälkeen. Samalla kuitenkin korostettiin, että taustatekijät, kuten elintavat, tulehdusreaktiot ja immuunijärjestelmän vasteet, voivat vaikuttaa tuloksiin. Monet tutkimukset – mukaan lukien meta-analyysi – eivät löytäneet selkeää yhteyttä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyinen tutkimusnäyttö ei osoita selkeää lymfoomariskin kasvua tatuoitujen keskuudessa, mutta aihetta tutkitaan edelleen. Tieto lisää ymmärrystä ja tukee turvallisempaa tatuointikulttuuria tulevaisuudessa.

Formaldehydi – hiljainen huolenaihe?

Michael Dirksin esitys nosti esiin tatuointimusteiden säilytykseen liittyvät haasteet. Jos musteita säilytetään liian lämpimässä, niihin voi alkaa kerääntyä formaldehydiä – yhdiste, jonka kanssa emme halua asiakkaidemme tai itsemme olevan tekemisissä. Yksinkertainen ratkaisu: oma jääkaappi musteille.

Käytännön työpajat – ihosairauksista arpien tatuoimiseen

Kongressissa järjestetyt työpajat tarjosivat käytännönläheistä tietoa mm. ihon arvioinnista ennen tatuointia, jälkihoidosta ja ongelmatilanteiden tunnistamisesta. Puhuttiin myös arpien tatuoimisesta, tatuointien psykologisista vaikutuksista ja siitä, millä tavoin tatuoijat ja lääkärit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, unohtamatta tatuoimisen turvallisuus- ja hygieniapuolta. Myös parhaista jälkihoitotavoista puhuttiin:

Yhteenvetona:

WCTP 2025 osoitti taas, miten tärkeää on yhdistää tutkimustieto ja tatuointikulttuurin käytännöt. Minua inspiroi erityisesti se, kuinka avoin, utelias ja yhteisöllinen ilmapiiri kongressissa vallitsi. Oli hienoa nähdä, että myös tutkijat kuuntelivat tatuoijia – ja että me voimme yhdessä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ala kehittyy.

Tatuointiala muuttuu ja kasvaa. Haluan olla osaltani mukana varmistamassa, että se tekee sen turvallisesti, vastuullisesti – ja sydämellä.