Tatuoinnin hoito-ohjeet on yleensä pääpiirteittäin samankaltaisia, vaikka pieniä eroja voi esiintyä tatuoijien välillä. Viime vuosina tatuointipiireissä on esiintynyt keskustelua ns. kuivaparantamisesta, jossa tatuoitua aluetta ei hoideta voiteilla tai rasvoilla, vaan annetaan tatuoinnin kuivua ja parantua luonnostaan. Kuivaparantamisen ajatellaan vähentävän bakteerikasvua ja siten tulehdusriskiä, mutta tähän ei ole vahvaa näyttöä -päinvastoin. Lääketieteessä haavanhoito on hyvin tutkittu alue, eikä kosteuden ole todettu lisäävän tulehdusriskiä, kunhan hygienia on kunnossa. Sen sijaan on näyttöä, että kuivaparantaminen hidastaa haavan paranemista jopa 50%. Tästä syystä kosteuden ylläpitäminen ja asianmukainen haavanhoito ovat suositeltavia käytäntöjä tatuoinnin jälkihoidossa.

Tatuoinnin paraneminen

​​Haavan paranemisprosessiin kuuluu kolme vaihetta: tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaihe. Tulehdusvaihe ei tässä yhteydessä viittaa bakteerien aiheuttamaan tulehdukseen haavassa, vaan pikemminkin tuoreen trauman aiheuttamaan punoitukseen ja turvotukseen. Tulehdusvaiheessa haava-alueelle kerääntyy valkosoluja, joiden tehtävänä on tuottaa haavaan kasvutekijöitä, tuhota bakteereita ja poistaa kuollutta kudosta. Korjausvaihe alkaa vasta, kun tulehdus on rauhoittunut. Tässä vaiheessa solut alkavat uusiutua, ja haavan pohja täyttyy uudella kudoksella. Seuraavien parin viikon aikana kollageeni vahvistaa uutta kudosta, ja ihon pintasolukko eli epiteeli sulkee haavan. Kypsymisvaiheessa arpikudosta alkaa muodostua.

Kosteuden ylläpitäminen haavanhoidossa vähentää kipua ja auttaa ehkäisemään arpikudoksen muodostumista. Kosteassa ympäristössä uusiutuvat solut voivat liikkua paremmin, mikä aktivoi kollageenin tuotantoa ja luo optimaaliset olosuhteet haavan paranemiselle.

Kun haava syntyy, solujen täytyy pystyä kommunikoimaan keskenään lähettämällä ja vastaanottamalla signaaleja kudoksen korjaamiseksi. Solut kommunikoivat erittämällä kasvutekijöitä ja muita signalointimolekyylejä, jotka vaativat nestemäisen väliaineen solujen väliseen viestintään haavan paranemisen edistämiseksi. Kosteassa ympäristössä epiteelisolut voivat myös liikkua ja uusiutua haavassa tehokkaammin kuin kuivassa ympäristössä.

Tatuointimuste asettuu dermiksen eli ihon keskimmäiseen kerrokseen, nystykerrokseen. Oikein tehdyn tatuoinnin jälkeinen haava on siis hyvin pinnallinen. Riippumatta siitä, millaiset jälkihoitomenetelmät ovat, ymmärrys puhtaudesta ja perusterve immuunijärjestelmä ovat riittävät tatuoinnin paranemiseen. Ihon paranemismekanismi on kuitenkin kaikille sama, ja vaikka voidaan keskustella siitä, mikä on paras menetelmä, tutkittu tieto vahvasti puoltaa kosteuden ylläpitämistä haava-alueella.

Millaista rasvaa tulisi sitten käyttää?

Yleisesti ottaen kosteuttavat ja suojaavat voiteet, kuten mehiläisvaha- tai lanoliinipohjaiset voiteet, voivat olla tehokkaita. Sheavoi-pohjaiset voiteet toimivat hyvin vegaanisena vaihtoehtona. Vaikka vaseliini ei itsessään sisällä kosteuttavia ainesosia, se toimii erinomaisena kosteuden lukitsijana iholle. Vaseliini muodostaa suojaavan kerroksen ihon pinnalle, joka estää kosteuden haihtumista ja auttaa siten säilyttämään ihon luonnollisen kosteuden. Lisäksi vaseliini voi auttaa rauhoittamaan ihoa ja suojaamaan sitä ulkoisilta ärsykkeiltä.

Hyvän hoitorasvan valitseminen riippuu ihotyypistä, ihon tarpeista ja mieltymyksistä. Kuivalle iholle kannattaa usein valita kosteuttavampi ja ravitsevampi rasva, kun taas rasvoittuvalle iholle sopii kevyempi koostumus. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että iho voi olla herkkä eri ainesosille. Rasvan koostumuksella on myös merkitystä käyttömukavuuden kannalta, sillä jotkut kaipaavat kevyempää levittyvyyttä, kun taas toiset suosivat paksumpaa voidetta. Muista, että ihonhoito on henkilökohtaista, ja se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Siksi on tärkeää löytää juuri omaan ihoon sopiva hoitorasva kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja.