Kolme päivää tatuointitutkimuksen äärellä Wienissä
ESTP (European Society of Tattoo and Pigment Research) on tatuointi- ja pigmenttitutkimuksen eurooppalainen yhdistys. Sen järjestämä WCTP (World Congress on Tattoo and Pigment Research) kokoaa yhteen tutkijoita, lääkäreitä, tatuoijia, kestopigmentoijia ja muita alan asiantuntijoita.
Kuudes kongressi järjestettiin Wienissä 24.–26. toukokuuta 2023. Kolmeen päivään mahtui paljon tutkimustietoa, keskustelua ja kohtaamisia. Tässä muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen.
Asiakasturvallisuus alkaa ihon arvioinnista
Kongressi alkoi tatuoijille ja kestopigmentoijille suunnatulla workshopilla. Nimestään huolimatta se oli enemmän keskusteleva luentokokonaisuus, mutta aamupäivän anti oli erittäin opettavainen.
Aiheina olivat tatuointien komplikaatiot, allergiat, kemikaalihaitat sekä ihosairauksien ja epäilyttävien ihomuutosten tunnistaminen. Tatuoijan ei tarvitse osata tehdä diagnooseja, mutta hänen on tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa tatuoimista kannattaa siirtää tai asiakas ohjata lääkärin arvioon.
Tatuointihistoriaa – ja tulkintoihin vaikuttaneita ennakkoluuloja
Arkeologi Aaron Deter-Wolf kertoi tatuointien historiasta ja menetelmistä, joilla vanhoja tatuointeja ja tatuointivälineitä tutkitaan. Merkkejä tatuoimisesta on löytynyt eri puolilta maailmaa, ja uudet tutkimusmenetelmät täydentävät jatkuvasti käsitystämme sen historiasta.
Erityisen kiinnostavaa oli kuulla, kuinka tutkijoiden omat asenteet ovat vaikuttaneet löydösten tulkintaan. Tatuoituja muumioita on yhdistetty esimerkiksi rikollisuuteen tai alhaiseen yhteiskunnalliseen asemaan ilman riittäviä perusteita. Myöhempi tutkimus on haastanut näitä oletuksia.
Myös tatuointivälineitä on saatettu luokitella käsityö- tai nahantyöstövälineiksi. Menneisyyden tatuointikulttuurista on siis vielä paljon löydettävää.
REACH – turvallisuustavoitteita ja käytännön haasteita
Suuri osa ensimmäisestä päivästä käsitteli EU:n tatuointimusteita koskevia REACH-rajoituksia ja niiden vaikutuksia alaan.
Turvallisemmat musteet ja avoimempi tieto niiden sisällöstä ovat tavoitteita, joiden takana on helppo seistä. Kongressissa keskusteltiin kuitenkin myös sääntelyn haasteista: tutkimustiedon puutteista, turvallisuuden arvioinnista, tutkimusten kustannuksista ja korvaavien pigmenttien ominaisuuksista.
Tatuoijan näkökulmasta keskeinen kysymys on, miten sääntely, tutkimus ja käytännön työ saadaan tukemaan toisiaan. Pelkkä pigmentin vaihtaminen ei vielä vastaa kaikkiin sen turvallisuutta koskeviin kysymyksiin.
Psoriasis ja pintapuudutteet
Ihotautilääkäri Patrycja Rogowskan esitys käsitteli tatuoimista psoriaasia sairastavilla. Psoriasis ei automaattisesti estä tatuoinnin ottamista, mutta ihon kunto, sairauden aktiivisuus ja lääkitys on huomioitava yksilöllisesti. Ihovaurio voi myös laukaista psoriasismuutoksia aiemmin terveellä alueella eli niin sanotun Koebner-ilmiön.
Esityksessä huomioitiin myös tatuointien mahdollinen myönteinen merkitys kehonkuvalle ja itsensä hyväksymiselle.
Pintapuudutteista keskusteltaessa tatuoijat toivat esiin kokemuksia ihon turpoamisesta, pehmenemisestä ja työstämisen vaikeutumisesta. Käytännön viesti asiakkaalle on selkeä: puudutteiden käytöstä kannattaa aina sopia tatuoijan kanssa etukäteen.
Mitä musteelle tapahtuu ihossa?
Toinen päivä vei syvälle pigmenttien kemiaan, solututkimuksiin sekä UV-säteilyn ja laserien vaikutuksiin. Välillä aiheiden seuraaminen vaati melkoista keskittymistä, mutta kokonaisuus syvensi ymmärrystä siitä, etteivät tatuointimusteet ole ihossa muuttumattomia.
Erityisesti UV-säteilyn vaikutukset pigmentteihin jäivät mieleen. Aurinkosuojaus ansaitsee paikkansa tatuointien hoito-ohjeissa myös paranemisen jälkeen.
Vaikka monet esitykset käsittelivät haittoja ja riskejä, ilmapiiri oli rakentava. Tarkoitus oli ymmärtää, mitä voi tapahtua ja miten ongelmia voidaan ehkäistä.
Hygienia ja tatuointialan yhteistyö
Kolmantena päivänä puhuttiin tatuointialan kehityksestä ja eurooppalaisten tatuointiyhdistysten yhteistyöstä. Puheenvuoroissa korostui alan oma työ hygienian ja asiakasturvallisuuden parantamiseksi.
Tatuointivälineiden helppo saatavuus ei tarkoita, että niiden turvallinen käyttö olisi yhtä helppoa. Hygienia ja aseptiikka vaativat tietoa, sopivat tilat ja johdonmukaiset toimintatavat. Käsienpesu ja desinfiointiaine eivät yksin riitä.
Eurooppalaisten yhdistysten yhteistyö puolestaan tarjoaa mahdollisuuden jakaa osaamista ja vahvistaa alan ääntä yhteisissä kysymyksissä.
Hoidolliset tatuoinnit – erityisen merkityksellinen aihe
Hoidolliset tatuoinnit olivat yksi itselleni tärkeimmistä aiheista. Niillä voidaan palauttaa esimerkiksi sairauden tai leikkauksen myötä muuttunutta ulkonäköä ja tukea ihmisen suhdetta omaan kehoonsa.
Oli hienoa keskustella kokeneiden kollegoiden kanssa tekniikoista ja kokemuksista. Myös tällä alueella pigmenttirajoitukset ovat tuoneet haasteita sopivien sävyjen löytämiseen, mutta kehitystyö jatkuu.
Wienistä jäi mukaan uutta tietoa, kontakteja ja intoa kehittää omaa työtä. Erityisen arvokasta oli nähdä saman pöydän ääressä tatuoijia, tutkijoita, lääkäreitä ja muita asiantuntijoita, joita yhdisti halu tehdä alasta turvallisempi.
Suosittelen kongressia kaikille, jotka haluavat syventää osaamistaan ja kuulla, mihin tatuointitutkimus on menossa.
